Väärät lankamadot

Väärät lankamadot ovat  yleisnimi tummakuoriaisten ja siitepölykuoriaisten perheistä kuuluville kovakuoriaisille [1] . Ulkoisesti samanlainen kuin lankamadot ( napsautuskuoriaisten toukat ) [2] ; nimi otettiin käyttöön erottaakseen niistä [3] .

Väärillä lankamadoilla on jopa 50 mm pitkä litteä tai litistynyt runko, joka on ylhäältä ja vähäisemmässä määrin alhaalta voimakkaasti kitinoitunut [4] [2] . Kovat kannet tukevat vahvasti toukkia, jotka kulkevat kovissa maaperässä [5] . Väri on keltainen tai tummanruskea [2] . Pää on kupera, alaleuat lyhyet ja voimakkaat, etujalkapari on muita kehittyneempi [4] [1] . Kehon takapäässä on kasvaimia, joiden avulla toukka kiinnittyy sen asettaman käytävän kaareen [5] .

Toukkia voi kehittyä maaperässä, mädässä puussa, sienissä [2] . Kehityssykli vaihtelee vuodesta tai kahdesta vuodesta useisiin kuukausiin [4] .

Väärät lankamadot, kuten lankamadot, ovat maatalouskasvien tuholaisia ​​[3] . Sekä nämä että muut kuuluvat niin kutsuttuihin polyfagilajeihin [6] . Väärät lankamatot voivat pureskella maissin ja vehnän jyviä [4] , vahingoittaa durraa , öljyunikkoa [7] , viljan ja sokerijuurikkaan maanalaisia ​​osia , vaurioittaa nuoria versoja ja varastotuotteita [2] . Erityisen vaarallisia ovat hiekkakuoriaisen, maissin tummakuoriaisen ja useiden siitepölynsyöjien toukat [3] [1] .

Muistiinpanot

  1. 1 2 3 Isaichev V. V. Väärät lankamadot . Suuri venäläinen tietosanakirja . Haettu 16. elokuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 26. helmikuuta 2021.
  2. 1 2 3 4 5 Biological Encyclopedic Dictionary, 1986 , s. 328.
  3. 1 2 3 Agricultural Encyclopedic Dictionary, 1989 , s. 280.
  4. 1 2 3 4 Kasvien tuholaiset, 1987 , s. 405.
  5. 1 2 Bei-Bienko, 1980 , s. 321.
  6. Agronomin käsikirja, 1983 , s. 35.
  7. Agronomin käsikirja, 1983 , s. 61, 90.

Kirjallisuus