Manasamangal Kavya (Manasamangal Kāvya, Beng . মনসামঙ্গল কাব্য ) on yksi Mangal-Kavya- genren vanhimmista bengalirunoista , joka kertoo kuinka Mangalassnakculaer pystyi in . Manasa ei ole yksi arjalaisista jumaluuksista, ja hänen kulttinsa pidetään Bengalin vanhimpana, koska se tuli dravidiheimojen mukana, jotka palvoivat Manasaa toivoen saavansa suojan käärmeiltä. Manasa tunnetaan myös nimellä Bisahari , Janguli ja Padmavati [1] .
Runo kertoo kuinka Manasa joutuu riitaan kauppias Chandin (Chandradhar) kanssa, minkä seurauksena hänestä tulee Manasan adeptti. Chand palvoo aluksi Shivaa ja kieltäytyy tunnustamasta häntä jumaluutena. Sitten Manas kostaa hänelle, hukuttaa hänen seitsemän laivaansa mereen ja tappaa hänen seitsemän poikaansa. Behula, Manasan nuorimman pojan nuori vaimo, liittyy neuvotteluihin Manasan kanssa, joka pyrkii seitsemän pojan ylösnousemukseen ja seitsemän laivan palauttamiseen osoittaen hänelle rakkauttaan, sinnikkyyttään ja syvyyttään uskollisuuteensa miestään kohtaan. Runo ilmaisee toisaalta muinaisen kultin edut arjalaiseen Shivan kulttiin, mutta toisaalta ihmiskunnan mahdollisuutta voittaa jumalia.
Ensimmäinen kirjoittaja oli ilmeisesti Khan Karidatta (XIII vuosisata), mutta hänen versiotaan ei ole säilynyt. Tunnetuin ja erittäin taiteellinen versio on Bijay Gupta (1484-1485) 1400-luvun lopusta. Tunnetaan myös hieman myöhemmin kirjoitettu versio Bipradasa Pipilaista (1495-6). Purushottama ja Narayan Deba - versiot tunnetaan myös . [2] Tässä genressä on myös myöhempiä teoksia. [3]