Mehndi

Mehndi ( hindi मेहँदी , urdu مہندی ‎) , myös mehendi , on hennavartalomaalausta . Toisin kuin tatuointi , se on tilapäinen vartalon koristelu , mutta se kestää paljon kauemmin (jopa kolme viikkoa) kuin maali tai muut keinot piirtää vartalolle . Perinteenä se on yleisin arabimaissa , Intiassa , Pohjois-Afrikassa , Malesiassa ja Indonesiassa. Tällä hetkellä mehendi kehittyy menestyksekkäästi Euroopan maissa ja Amerikassa, joissa taiteilijat ovat ilmestyneet omalla tyylillään. He alkoivat keksiä omia yksilöllisiä luonnoksiaan mehendille perinteisten luonnosten perusteella.

Perinteinen maalaus

Mendi ilmestyi noin 5000 vuotta sitten. Jo muinaisessa Egyptissä jalo naiset koristelivat ruumiinsa ja kynteensä kuvioilla. XII vuosisadalla se juurtui Intiaan kiinteänä osana intialaisia ​​rituaaleja. Esimerkiksi monet intialaiset naiset uskovat, että mehndi tuo onnea ja suojaa huonolta tuurilta. Joten häiden aikana morsian maalataan kuvalla, ja jäljellä oleva henna haudataan maahan avioliiton suojelemiseksi ja miehensä uskottomuuden välttämiseksi.

Muissa itämaissa mehndilla on omat tyylipiirteensä:

Mehndi tuli Eurooppaan melko hiljattain. Tämä johtuu suurelta osin kristillisen kirkon huonosta asenteesta lihan nautintoja kohtaan ja siitä, että henna pilaantuu hyvin nopeasti. Nyt hennavartalomaalaukset ovat kuitenkin alkaneet saada suosiota, koska melko monet kuuluisat laulajat ja näyttelijät peittivät itsensä hennapiirroksilla, esimerkiksi Madonna , Naomi Campbell , Demi Moore .

Hennaallergia

Henna ei aiheuta allergioita . Jotkut intialaiset valmistajat alkoivat kuitenkin tuottaa mustaa maalia kauppanimellä "musta henna". Mustan värin saamiseksi siihen lisätään parafenyleenidiamiinia (PPD), joka voi aiheuttaa kosketusihottuman ihon punoituksen, ihottuman ja turvotuksen ilmaantuessa. Maalaus sellaisella maalilla voi myös aiheuttaa yliherkkyyttä PPD:lle [1] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Björn M. Hausen, Martin Kaatz; Uta Jappe; Ulrike Stephan; Gunthram Heidbreder: Henna/p-Fenylendiamin-Kontaktallergie: Folgenschwere Dermatosen nach Henna-Tätowierungen Arkistoitu 29. joulukuuta 2011 Wayback Machinessa // Deutsches Ärzteblatt 98, Ausgabe 27 vom 6. Se. 2001/15 C /2 / 2001-18 1449