Michelini, Arturo

Arturo Michelini
ital.  Arturo Michelini
Syntymäaika 17. helmikuuta 1909( 17.2.1909 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 15. kesäkuuta 1969( 15.6.1969 ) (60-vuotiaana)
Kuoleman paikka
Kansalaisuus
Ammatti poliitikko
Lähetys
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Arturo Michelini ( italialainen  Arturo Michelini , 15. helmikuuta 1909 , Firenze , Italia  - 15. kesäkuuta 1969 , Rooma , Italia ) on italialainen poliitikko ja Italian sosiaalisen liikkeen (ISD) sihteeri .

Elämäkerta

Michelini syntyi Firenzessä . Hän oli ammatiltaan kirjanpitäjä, fasistisen puolueen keskitason toimihenkilö ja saavutti puoluesihteerin aseman Roomassa [1] . Tästä huolimatta Michelini oli Espanjan sisällissodan veteraani , mutta hänellä ei ollut asemaa Italian sosiaalisessa tasavallassa [2] .

Michelinistä tuli ISD:n johtaja vuonna 1954 ja hän pyrki pehmentämään puolueen uusfasistista asemaa ja siten tuomaan sen maan poliittiseen elämään. Tätä varten hän teki merkittäviä ponnisteluja, jotka jossain määrin kruunasivat menestyksen [1] . Hän oli yhteydessä Rooman ja myös Vatikaanin finanssipiireihin , jotka yrittivät siirtää ISD:tä kolmannen tien asemasta kohti konservatiivisia ihanteita [3] . Hänen politiikkansa vaikutti siihen, että radikaaliimmat elementit ja ryhmät, kuten National Vanguard ( Avanguardia Nazionale ) ja New Order ( Ordine Nuovo ) , lähtivät puolueesta [4] . Michelinin yritykset pehmentää ISD:n radikalismia johtivat siihen, että puolue alkoi menettää äänestäjien tukea. Jos Italian parlamenttivaaleissa 1953 ISD sai 5,8 % äänistä, niin vuoden 1958 vaaleissa ISD sai 4,9 % äänistä [5] . Siitä huolimatta Michelini pysyi ISD:n johtajana kuolemaansa asti, minkä jälkeen ääriryhmien johtaja Giorgio Almirante palasi johtoon.

Viiden vaalikauden edustajainhuoneen jäsen vuosina 1948–1972.

Muistiinpanot

  1. 1 2 P. Davies & D. Lynch, The Routledge Companion to Fascism and the Far Right , 2002, s. 225
  2. R. Eatwell, Fascism A History , 2003, s. 250
  3. Franco Ferraresi, Threats to Democracy - The Radical Right in Italy After the War , Princeton University Press, 1996, s. 24
  4. Ferraresi, Uhat demokratialle , s. 53
  5. Ferraresi, Uhat demokratialle , s. 28