| Säveltäjä | |
|---|---|
| Toimiala | kirjoittamalla |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Ladontalaji on painoalan toimiva erikoisala, "manuaalinen ladonta".
Ladontaja on kirjapainon asiantuntija, joka tuntee kaikki ladonta-, ladonta- ja näyttöladontasäännöt (painettujen julkaisujen suunnittelu). Tyyppivalimoiden aikana kompositorit työskentelivät suoraan painotaloissa. Kirjoittajalla oli erikoisala, joka osoitti, minkä tyyppistä ladontaa hän harjoitti: 1. Kirjanladonta. 2. Sanomalehtien ladontakone. 3. Onnettomuusladonta (painettujen julkaisujen suunnittelu). 4. Taitto suunnittelija (sivun kääntäjä). 5. Metranpage (vanhempi ladonta). 6. "Machine compositor" (ne, jotka työskentelivät "Linotype", "Monotype", "Typographer" - ladontakoneiston parissa. Kaikki säveltäjät koulutettiin typografien (F. Bauer, P. Kolomnin, I. Bogdanov) julkaisujen mukaan, joita tyyppivalimoiden aikaan kutsuttiin "Säveltäjien oppaaksi". Neuvostoliitossa kaikki nämä "säveltäjien" erikoisalat vuodesta 1922 lähtien yhdistettiin yhdeksi erikoisalaksi, joka tunnettiin nimellä "Manuaalinen ladonta", ja "Linotypelle" työskennelleet ladotajat - "Linokirjoittajat". Neuvostoliitossa "manuaaliset ladottimet" opiskelivat 3 vuotta, saivat tutkintotodistuksen ja arvosanan - kuudes arvo oli korkein. Seuraavaksi säveltäjä valitsi itselleen erikoisalan, jolla hän meni töihin, katso yllä. Ladontajia koulutettiin myös seuraavilla aloilla: Grafiikka, Estetiikka ja Ergonomia. Oppikirjoja, joiden mukaan "käsikirjoittajia" koulutettiin, kutsuttiin Neuvostoliiton aikoina pääsääntöisesti samalla tavalla - "Manuaalinen kirjoittaminen". Myöhemmin, valotulostimien tultua käyttöön, "manuaaliset ladontalaitteet" kutsuttiin "valolajittimiksi". Tietokoneiden myötä tätä erikoisalaa alettiin kutsua "elektronisen ladonta- ja taittooperaattoriksi".