Aleksanteri Grigorjevitš Nebolsin | |
---|---|
Syntymäaika | 1842 |
Kuolinpäivämäärä | 1917 |
Ammatti | opettaja |
Palkinnot ja palkinnot |
Aleksanteri Grigorjevitš Nebolsin (Nebolsin) ( 1842-1917 ) - Venäjän opettaja , teknisen koulutuksen hahmo, tieteellinen kirjailija.
Syntynyt taloustieteilijä Grigory Pavlovich Nebolsinin perheeseen .
Opiskeli Aleksanterin lyseumissa , valmistui tästä oppilaitoksesta vuonna 1862 [1] . Hän työskenteli sisäasiainministeriön alaisuudessa keskustilastokomiteassa , jonka jälkeen hän oli valtiovarainministeriön 5. luokan erityisvirkailija ; 24. joulukuuta 1886 alkaen - yleissivistävän ministeriön teknisen ja ammatillisen koulutuksen tieteellisen komitean jäsen.
Hän oli myös Venäjän keisarillisen teknisen seuran teknisen ja ammatillisen koulutuksen pysyvän komitean puheenjohtaja : vuodesta 1872 hän oli sen jäsen ja vuodesta 1887 elämänsä loppuun saakka puheenjohtajana.
Vuodesta 1892 lähtien hän toimi Venäjän keisarillisen teknisen seuran teknisen koulutuksen pysyvän komission julkaisijana " Technical Education " -lehden (vuodesta 1908 - "Tekninen ja kaupallinen koulutus") toimittaja. Vuosina 1889-1890, 1895-1896 ja 1903-1904 hän järjesti koko Venäjän teknisen ja ammatillisen koulutuksen kongressit. Lisäksi Pietariin perustettiin hänen toiminnallaan yli 50 erilaista kurssia ja teknistä koulua työläisten lapsille . Hän kehitti henkilökohtaisesti koulutusohjelmia työaloja varten (mukaan lukien lapsille) ja koulutusohjelmia työntekijöille.
Pääteokset: "Historiallinen ja tilastollinen essee Venäjän yleis- ja erityiskoulutuksesta" (1882; kirjoittanut hänen johtamansa kirjoittajaryhmä), "Notice statistique sur les textiles industries en Russie" (1873), "Tehdas- ja kauppalainsäädäntö merkit ulkomailla » (1893).
Tammikuun 1. päivästä 1880 lähtien hän oli varsinainen valtioneuvoston jäsen. Hänellä oli venäläisiä ja ulkomaisia palkintoja: St. Stanislav 1. luokka (1889), Pyhä Vladimir 3. luokka, Kunnialegioonan ritarikunnan upseeriristi [2] .
Aleksanteri Grigorjevitšin viimeinen osoite Pietarissa oli prinsessa S. D. Kurakinan kannattava talo Pushkinskaja-kadulla (talo nro 12). Vuonna 1993 rakennuksen julkisivulle asennettiin muistolaatta. [3]
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
|
---|---|
Bibliografisissa luetteloissa |