Richtmyer-Meshkov-epävakaus ilmenee kahden eri tiheydeltään kosketuksissa olevan jatkuvan väliaineen välillä, kun rajapinta kokee kiihtyvyysimpulssin esimerkiksi iskuaallon kulkiessa . Epävakauden kehittyminen alkaa pienen amplitudin häiriöstä, joka aluksi kasvaa lineaarisesti ajan myötä. Lisäksi epästabiilisuus saa epälineaarisen luonteen aineiden sekoittuessa.
Richtmyer-Meshkov-epävakaus on Rayleigh-Taylorin epävakauden rajoittava tapaus , kun jatkuva voima korvataan lyhyellä impulssilla.
Robert Richtmyer ennusti teoreettisesti mahdollisuuden kehittää tällaista epävakautta [1] , ja Jevgeni Meshkov toteutti sen ensimmäisenä kokeellisesti [2] .
RD Richtmyer ennusti vuonna 1960 pyörteisen virtauksen syntymisen shokkiaallon etuosan taakse tietyissä olosuhteissa. Hän pohti matemaattista ongelmaa shokkiaallon kulkemisesta kahden kokoonpuristumattoman nesteen kosketusrajan läpi. Pienet jaksolliset sinimuotoiset häiriöt, joiden amplitudi a 0 ja aallonpituus L , otettiin alkuhäiriöksi rajalla . Robert Richtmyer käsitteli vain tapausta, jossa iskuaalto siirtyy kevyestä aineesta raskaaseen Rayleigh-Taylorin epävakauden kehityksen fysiikan käsitteiden mukaisesti , kun epävakaa virtaus kasvaa vain, kun kiihtyvyys suunnataan valosta toiseen. raskasta ainetta, ja vastakkaisessa suunnassa raja pysyy vakaana. 9 vuoden kuluttua Neuvostoliiton fyysikko Jevgeni Meshkov ei vain vahvistanut Richtmyerin johtopäätöstä kokeellisesti, vaan myös osoitti kokeissaan, että epävakaa virtaus tapahtuu, kun iskuaalto siirtyy raskaasta aineesta keuhkoihin, mitä amerikkalainen matemaatikko ei raportoinut. Esimerkiksi tähtien ytimissä olevat materiaalit, kuten supernova SN 1987A koboltti-56 , ilmaantuivat odotettua aikaisemmin, mikä oli todiste sekoittumisesta Richtmyer-Meshkovin epävakauden seurauksena.
Väliaine- ja kiihtyvyysmoodien fysikaaliset ominaisuudet huomioon ottavia epästabiilisuusmalleja voidaan käyttää parantamaan kaasudynaamisia teorioita epälineaaristen häiriöiden kehittymisestä tangentiaalisen epäjatkuvuuden pinnalla.
Käytännön merkitystä määrittää tulosten hyödyntämismahdollisuus avaruuskokeiden suunnittelussa, avaruusaluksilla saatujen tietojen analysoinnissa sekä laboratoriotutkimuksissa supernovajäännöksissä havaittujen olosuhteiden luomisesta.