Yleinen puheen alikehittyminen (OHP) on puheen kaikkien näkökohtien (ääni, leksiko-kielinen, semanttinen) muodostumisen rikkomus erilaisissa monimutkaisissa puhehäiriöissä lapsilla, joilla on normaali älykkyys ja täysi kuulo.
Termi OHP ilmestyi XX vuosisadan 50-60-luvuilla . Esiopetuksen puheterapian perustaja Neuvostoliitossa Levina R. E. ja Defektologian tutkimuslaitoksen tutkijaryhmä (N. A. Nikashina, G. A. Kashe, L. F. Spirova, G. I. Zharenkova jne.) otettiin käyttöön [1] . Tätä käsitettä käytetään edelleen aktiivisesti lasten puheterapiaryhmien muodostamisessa päiväkodeissa.
Puheen kehityksessä on neljä tasoa, jotka heijastavat tyypillistä kielen komponenttien tilaa lapsilla, joilla on ONR:
OHP-lasten anamneesissa havaitaan usein kohdunsisäistä hypoksiaa, reesuskonfliktia, synnynnäisiä vammoja, tukehtumista; varhaislapsuudessa - traumaattinen aivovamma, usein infektiot, krooniset sairaudet. Epäsuotuisa puheympäristö, huomion ja kommunikoinnin puute haittaavat edelleen puheen kehittymistä.
Kaikille OHP-lapsille on ominaista ensimmäisten sanojen myöhäinen ilmestyminen - 3-4, joskus - 5 vuotta. Lasten puheaktiivisuus vähenee; puheessa on virheellinen ääni ja kielioppi, sitä on vaikea ymmärtää. Huonomman puhetoiminnan seurauksena kärsivät muisti, huomio, kognitiivinen toiminta, henkiset toiminnot. OHP-lapsille on ominaista liikkeiden koordinaation riittämätön kehittyminen; yleiset, hieno- ja puhemotoriset taidot.
Lapset, joilla on OHP-taso I. Kommunikaatiossa lapset käyttävät lörpöteleviä sanoja, yksisanaisia lauseita, joita täydentävät ilmeet ja eleet, joiden merkitys ei ole selvä tilanteen ulkopuolella. OHP-tason 1 lasten sanavarasto on erittäin rajoitettu; sisältää pääasiassa yksittäisiä äänikomplekseja, onomatopoiaa ja joitain jokapäiväisiä sanoja. OHP-tasolla 1 kärsii myös vaikuttava puhe: lapset eivät ymmärrä monien sanojen ja kielioppikategorioiden merkitystä. Sanan tavurakennetta rikotaan törkeästi: lapset toistavat useammin vain äänikomplekseja, jotka koostuvat yhdestä tai kahdesta tavusta. Artikulaatio on sumeaa, äänten ääntäminen on epävakaa, monet niistä eivät pääse ääntämään. Foneemiset prosessit lapsilla, joilla on OHP-taso 1, ovat alkeellisia: foneminen kuulo on vakavasti heikentynyt, sanan foneemisen analyysin tehtävä on lapselle epäselvä ja mahdoton.
Lapset, joilla on OHP taso II. Lasten puheessa ilmaantuu tärinän ja eleiden ohella yksinkertaisia lauseita, jotka koostuvat 2-3 sanasta. Lausumat ovat kuitenkin heikkoja ja sisällöltään samantyyppisiä; ilmaisevat usein esineitä ja tekoja. OHP-tasolla 2 sanakirjan laadullisessa ja kvantitatiivisessa koostumuksessa on merkittävä viive ikänormista: lapset eivät tiedä monien sanojen merkitystä ja korvaavat ne merkitykseltään samanlaisilla. Puheen kielioppirakenne ei ole muodostunut: lapset eivät käytä kirjainmuotoja oikein, heillä on vaikeuksia puheen osien koordinoinnissa, yksikön ja monikon käytössä, prepositioissa jne. Lapsilla, joilla on OHP-taso 2, ääntäminen yksinkertaisella ja monimutkainen tavurakenne on edelleen vähentynyt, konsonanttien yhtymä. Äänen ääntämiselle on ominaista useat vääristymät, korvaukset ja äänten sekoitukset. Foneemiselle havainnolle OHP-tasolla 2 on ominaista vakava vajaatoiminta; lapset eivät ole valmiita äänianalyysiin ja synteesiin.
Lapset, joilla on OHP-taso III. Lapset käyttävät laajennettua fraasipuhetta, mutta puheessaan he käyttävät enimmäkseen yksinkertaisia lauseita, ja heidän on vaikea rakentaa monimutkaisia lauseita. Puheen ymmärtäminen on lähellä normia, vaikeus on monimutkaisten kieliopillisten muotojen (osuus- ja adverbilausekkeet) ja loogisten yhteyksien (tila-, aika-, kausaalisuhteet) ymmärtäminen ja assimilaatio. Sanaston määrä lapsilla, joilla on OHP-taso 3, kasvaa merkittävästi: lapset käyttävät puheessaan melkein kaikkia puheen osia (suuremmassa määrin - substantiivit ja verbit, vähemmässä määrin - adjektiivit ja adverbit); tyypillisesti kohteiden nimien epätarkka käyttö. Lapset tekevät virheitä prepositioiden käytössä, puheen osien koordinoinnissa, kirjainpäätteiden käytössä ja painotuksissa. Sanojen äänitäyttö ja tavurakenne kärsivät vain vaikeissa tapauksissa. OHP-tasolla 3 äänen ääntäminen ja foneeminen havainto ovat edelleen heikentyneet, mutta vähäisemmässä määrin.
Lapset, joilla on OHP-taso IV. Lapsilla on erityisiä vaikeuksia ääntämisessä ja monimutkaisen tavukoostumuksen omaavien sanojen toistamisessa, heillä on alhainen foneeminen havainto, he tekevät virheitä sananmuodostuksessa ja taivutusmuodossa. OHP-tason 4 lasten sanavarasto on varsin monipuolinen, mutta lapset eivät aina tiedä ja ymmärrä tarkasti harvoin esiintyvien sanojen, antonyymien ja synonyymien, sananlaskujen ja sanojen yms. merkitystä. Itsenäisessä puheessa OHP-tason 4 lapsilla on vaikeuksia tapahtumien loogisessa esittelyssä usein unohda pääasia ja "jumiudu" pieniin yksityiskohtiin, toista aiemmin sanottu.
Tehokkain monimutkainen hoito:
Puheterapiatyö OHP:n korjaamiseksi on eriytetty ottaen huomioon puheen kehitystaso. Joten OHP-tason 1 pääsuunnat ovat osoitetun puheen ymmärtämisen kehittäminen, lasten itsenäisen puhetoiminnan aktivointi ja ei-puheprosessit (tarkkailu, muisti, ajattelu). Opettaessa OHP-tason 1 lapsia ei aseteta tehtäväksi lausunnon oikeaa foneettista muotoilua, vaan huomio kiinnitetään puheen kielioppiin.
OHP-tasolla 2 on meneillään puhetoiminnan ja puheen ymmärtämisen kehittäminen, kielen leksikaaliset ja kieliopilliset keinot, fraasipuhe sekä äänen ääntämisen jalostaminen ja puuttuvien äänten herättäminen.
Puheterapiatunneilla OHP-tason 3 korjaamiseksi kehitetään koherentin puhetta, parannetaan puheen leksikaalista ja kieliopillista puolta, vahvistetaan oikea ääntäminen ja foneeminen havainto. Tässä vaiheessa kiinnitetään huomiota lasten valmentamiseen lukutaitoon.
Puheterapiakorjauksen tavoitteena OHP-tasolla 4 on saavuttaa lasten suullisen puheen ikänormi, joka on välttämätön koulunkäynnin onnistumiselle. Tätä varten on tarpeen parantaa ja vahvistaa ääntämistaitoja, foneettisia prosesseja, puheen leksiaalista ja kieliopillista puolta, laajennettua fraasipuhetta; kehittää grafomotorisia taitoja ja ensisijaisia luku- ja kirjoitustaitoja.
Vaikeaa 1-2 tasoa OHP-muotoa sairastavien koululaisten koulutus toteutetaan vakavista puhehäiriöistä kärsivien lasten kouluissa, joissa päähuomio kiinnitetään puheen alikehittymisen kaikkien näkökohtien voittamiseen. Lapset, joilla on taso 3, opiskelevat erityisopetusluokissa julkisessa koulussa; OHP-tasolla 4 - tavallisilla tunneilla.
Korjaava ja kehittävä työ OHP:n voittamiseksi on erittäin pitkä ja työläs prosessi, joka tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin (3-4 vuoden iässä). Tällä hetkellä on kertynyt riittävästi kokemusta eri puheen kehitystasoisten lasten menestyksekkäästä koulutuksesta ja kasvatuksesta erikoistuneissa ("puhe") esikoulu- ja kouluopetuslaitoksissa.
OHP:n ehkäisy lapsilla on samanlainen kuin kliinisten oireyhtymien ehkäisy, joissa sitä esiintyy (alalia, dysartria, rinolalia, afasia). Vanhempien tulee kiinnittää asianmukaista huomiota puheympäristöön, jossa lapsi kasvatetaan, varhaisesta iästä lähtien stimuloida hänen puhetoiminnan ja ei-puheen henkisten prosessien kehitystä.