Kraussin urut

Krauss-urut  ovat erikoisurut, jotka ovat tyypillisiä Pamphagidae- heimon heinäsirkkojen siivekkäisille edustajille . Se sijaitsee toisen vatsan tergiitin sivuilla (käytännöllisesti katsoen takakuoren takana olevan kuuloaukon alla). Täysin siivettömissä pamfagidilajeissa Kraussin elin puuttuu [1] .

Krauss löysi ja kuvasi sen ensimmäisen kerran vuonna 1878 .

Kraussin urut näyttävät epäsäännöllisen muotoiselta levyltä, joka on hieman kohonnut kehon pinnan yläpuolelle. Siinä on kehittynyt valikoima kuperia poikittain kulkevia ryppyjä, tubercles. Elin on kehittynyt samassa määrin sekä aikuisilla (aikuiset hyönteiset) että toukilla . Hieromalla sitä vasten takareidillään hyönteiset ja toukat voivat tuottaa sihisevää ääntä.

Krauss, joka kuvaili sitä ensimmäisenä, ehdotti, että sen avulla hyönteiset toistavat kutsusignaaleja. Tämä teoria on kuitenkin kyseenalaistettu toistuvasti, koska tämä elin ei kehity vain aikuisilla , vaan myös toukilla [2] .

Venäläinen hyönteistutkija Iosif Porchinsky ehdotti, että hyönteisten luomia äänisignaaleja Krauss-urkua käyttämällä käytetään vihollisten pelotteluun, koska ei vain aikuisilla, vaan myös heidän toukilla on kyky toistaa ääniä [3] . Tätä teoriaa ei ole vielä kumottu, mutta ei myöskään vahvistettu.

Kirjallisuus

Linkit

Muistiinpanot

  1. Massa. 2012. Kraussin urkujen rooli äänentuotannossa Pamphagidae (Caelifera: Orthoptera). Italian Journal of Zoology 79(3):441-449
  2. Berlov O., Benediktov A., 2002-2006: Orthoptera (Insecta: Orthoptera) Baikalin alueella - Orthopteran hyönteisten signalointi - Krauss Organ . Haettu 27. helmikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 27. helmikuuta 2015.
  3. Porchinsky I. A. , 1895. Permin, Tobolskin ja Orenburgin maakuntien viljelykasveja ja ruohoja vahingoittavista pentuista. Pensaiden loiset (loppu). Steppe tai venäläinen tamma. Pietari: V. Demakovin kirjapaino. – 32 s.