Monumentteja holokaustin uhreille

Monumentit holokaustin uhreille  - muistorakenteet, jotka on pystytetty holokaustin uhrien  - juutalaisten , mustalaisten ja muiden natsien, heidän liittolaistensa ja yhteistyökumppaneidensa vainoamien ja tuhoamien vähemmistöjen muistoksi toisen maailmansodan aikana .

Natsien vainon ja joukkomurhien uhreille on omistettu tuhansia monumentteja. Uusia monumentteja ilmestyy joka vuosi [1] . Tiedemiehet ovat koonneet tietoja holokaustin uhrien monumenteista 1960-luvun lopulta lähtien [2] .

Historia

Ensimmäiset monumentit (esimerkiksi Majdanekissa vuonna 1953 ja Varsovan geton kapinan muistoksi vuonna 1948) symboloivat kansanmurhan vastarintaa. Toinen muistomerkkiaalto oli omistettu keskitysleirien uhreille , esimerkiksi Puolassa Auschwitzissa , Belgiassa Breendonkissa ja Tšekkoslovakiassa Theresienstadtissa . Tässä tapauksessa aloitteentekijät kohtasivat aitojen esineiden säilyttämisen ongelman, koska monet leirit tuhoutuivat tai rakennettiin uudelleen [3] .

Uudelle näyttämölle, josta esimerkkinä on 1950-luvulla perustettu Dachaun muistomerkki , on ominaista se, että selviytyneet työskentelivät tiiviissä yhteistyössä valtion järjestöjen kanssa ja etsivät kansainvälisten kilpailujen kautta parhaita ilmentymisen muotoja. Itse asiassa juuri tänä aikana luotiin perusta holokaustin esittämiselle muistorakenteissa [3] .

Ensimmäinen holokaustin muistomerkki perustettiin toukokuussa 1943 Majdanekin keskitysleirin alueelle [4] . Juutalaisia ​​symboleja ei käytetty keskitysleirien muistomerkeissä ennen vuotta 1960, jolloin kansanmurhan laajuudesta alettiin keskustella julkisesti [5] . Ensimmäiset symbolit otettiin keskitysleireillä käytetyistä nimityksistä: piikkilanka , vartiotornit, vankien erottelukyltit . Myöhemmin lisättiin symboleja, jotka liittyvät tarkemmin holokaustiin: esimerkiksi karkotusta osoittavat vaunut ja kiskot, keltainen tähti , menora ja muut [6] . Käytetään myös numeroita (esim. 6 miljoonaa kuollutta) tai joukkokuolemaa symboloivia elementtejä.

Muistiinpanot

  1. Marcuse, 2010 , s. 53.
  2. Marcuse, 2010 , s. 54.
  3. 12 Marcuse , 2010 , s. 55.
  4. Marcuse, 2010 , s. 56.
  5. Marcuse, 2010 , s. 56-57.
  6. Marcuse, 2010 , s. 57.

Kirjallisuus