← 1985 1990 → | |||
Pakistanin parlamenttivaalit (1988) | |||
---|---|---|---|
1988 | |||
16. marraskuuta | |||
Osoittautua | 43,5 % | ||
ehdokas | Benazir Bhutto | Navaz Sharif | |
Lähetys | PNP | IDA | |
Paikat saatu | 94 | 56 | |
ääniä | 7 546 561 (38,5 %) |
5 908 741 (30,2 %) |
|
Vaalitulos | PNP voitto . Benazir Bhutto nousi Pakistanin pääministeriksi. |
Pakistanissa pidettiin parlamenttivaalit 16. marraskuuta 1988 . He valitsivat 336 jäsentä Pakistanin parlamentin molemmista kamareista , kansalliskokouksesta ja senaatista . Benazir Bhutton johtama Pakistanin kansanpuolue voitti aiemmin murhatun kenraali Muhammad Zia-ul-Haqin teknokraattisen hallituksen ja voitti 94 paikkaa kansalliskokouksessa. PPP:n voitto oli toinen maan parlamenttivaalien historiassa, Benazir Bhuttosta tuli muslimivaltion ensimmäinen naisjohtaja. Nawaz Sharifista tuli parlamentin oppositiojohtaja. Äänestysprosentti oli 43,5. [yksi]
Vuoden 1977 vaalien jälkeen Pakistanin kansanpuolue sai perustuslaillisen enemmistön. Sotilasvallankaappauksen jälkeisten levottomuuksien ja kansalaistottelemattomuuden seurauksena kenraali Mohammed Zia-ul-Haq kuitenkin otti vallan maassa , ja pääministeri Zulfikar Ali Bhutto erotettiin virastaan. Pakistanin sotatila kumottiin vuonna 1985, puolueettomat vaalit pidettiin ja Muhammad Khan Junejo nimitettiin pääministeriksi .
29. toukokuuta 1988 Zia-ul-Haq hajotti kansalliskokouksen ennenaikaisesti väittäen, että Junejon hallitus oli korruptoitunut ja tehoton. Uudet vaalit oli alun perin määrä pitää 20. heinäkuuta 1988, ja niiden oli tarkoitus olla jälleen puolueettomat. [2] Zia-ul-Haq kuoli 17. elokuuta, ja 2. lokakuuta korkein oikeus kumosi poliittisten puolueiden kiellon ja salli puoluevaalien järjestämisen.
Eduskuntaan oli ehdokkaana 1 370 ehdokasta. [3] Vaalikampanja kesti kuukauden ja jatkui yleisesti ottaen rauhallisena. [2]
Zia-ul-Haqin kuoleman jälkeen demokraattiset sosialistit ja kansalaispuolueet yhdistyivät ja kampanjoivat PPP-alustalla Benazir Bhutton johdolla. Aiemmin Zia Ul-Haq murskasi demokratian palauttamisen liikkeen, joka yritti kaataa sotilasdiktatuurin. PPP-kampanja lupasi taistella terrorismia vastaan Pakistanissa ja rajoittaa ammattiliittojen valtaa. Nawaz Sharifin johtamien konservatiivien ohjelma keskittyi pääasiassa teollistumiseen ja yksityistämiseen.
Liberaali Muttahid Qaumi Movement (MQM) ei osallistunut vaaleissa, mutta useat liikkeen jäsenet asettuivat ehdolle itsenäisinä. [4] [5] [6]
Lähetys | Äänestys | % | Paikat |
---|---|---|---|
Pakistanin kansanpuolue | 7 546 561 | 38.5 | 94 |
Islamilainen demokraattinen liitto | 5 908 741 | 30.2 | 56 |
Awami Pakistanin liitto | 848 119 | 4.2 | 3 |
Awamin kansallinen puolue | 409 555 | 2.1 | 2 |
Islamilaisten pappiskokous (Fazl-ur-Rehman) | 360 526 | 1.8 | 7 |
Punjabi Pashtun Alliance | 105 061 | 0.5 | 0 |
Pakistanin kansallinen puolue | 104 442 | 0.5 | 0 |
Kansallinen kansanpuolue (Khar) | 97 363 | 0.5 | yksi |
Pakistanin demokraattinen puolue | 80 743 | 0.4 | yksi |
Balochistanin kansallinen liitto | 59 248 | 0.3 | 2 |
Pakistanin muslimiliitto (MQ) | 55 052 | 0.3 | 0 |
Milli Awami Pakistanin liitto | 46 562 | 0.2 | 0 |
Islamilaisten pappiskokous (Darkhasti) | 44 964 | 0.2 | yksi |
Tehrik-e-Jafaria (Arif Hussaini) | 42 261 | 0.2 | 0 |
15 muuta herkkua | 51 656 | 0.3 | 0 |
Riippumaton | 3 829 705 | 19.5 | 40 |
Virheelliset/tyhjät äänestysliput | 313 926 | - | - |
Kaikki yhteensä | 19 904 440 | 100 | 207 |
Lähde: Nohlen et al. |
Vaalit ja kansanäänestykset Pakistanissa | |
---|---|
Eduskuntavaalit | |
Senaatin vaalit | |
kunnallisvaalit |
|
Presidentinvaalit | |
kansanäänestykset | |
Huomioi: 1 Osa Brittiläistä Intiaa |