Pepoli, Gioacchino Napoleone

Gioacchino Napoleone Pepoli
ital.  Gioacchino Napoleone Pepoli

Gioacchino Napoleone Pepoli vuonna 1862
Senaattori
12. maaliskuuta 1868  - 26. maaliskuuta 1881
Italian kuningaskunnan VII, VIII, IX ja X parlamenttien jäsen
Italian suurlähettiläs Itävalta-Unkarissa
12. maaliskuuta 1868  - 7. maaliskuuta 1870
Edeltäjä D.K. De Barray de Montovran
Seuraaja M. Minghetti
Bolognan pormestari
7. toukokuuta 1866  - 20. toukokuuta 1868
Edeltäjä C. Pepoli
Seuraaja An. Buratti
Italian Venäjän-suurlähettiläs
12. helmikuuta 1863  - 13 marraskuuta 1864
Edeltäjä F. Oldoini
Seuraaja Ed. de Launay
Maatalous-, teollisuus- ja kauppaministeri
3. maaliskuuta 1862  - 8. joulukuuta 1862
Edeltäjä F. Cordova
Seuraaja D. Manna
Syntymä 10. lokakuuta 1825 Bologna , paavin osavaltiot( 1825-10-10 )
Kuolema 26. maaliskuuta 1881 (55-vuotias) Bologna , Italian kuningaskunta( 1881-03-26 )
Hautauspaikka Certosa di Bologna , Italian kuningaskunta
Nimi syntyessään ital.  Gioacchino Napoleone Pepoli
Isä Guido Pepoli
Äiti Letitia Murat
puoliso Friederike von Hohenzollern-Sigmaringen
Lapset Letizia-Pia, Antoniette, Louise-Napoleon
Ammatti diplomaatti
Toiminta poliitikko, kirjailija
Palkinnot
Pyhän Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunnan suurristi Italian kruunun ritarikunnan suurristi CampagneGuerreIndipendenza.png
Ruusun ritarikunnan suurristi (Brasilia) Kunnialegioonan ritarikunnan ritari Mustan tähden ritarikunnan suurupseeri
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Gioacchino Napoleone Pepoli ( italialainen  Gioacchino Napoleone Pepoli , 10. lokakuuta 1825, Bologna , paavin osavaltiot  - 26. maaliskuuta 1881, Bologna, Italian kuningaskunta ) - italialainen aristokraatti, valtiomies, diplomaatti , kirjailija [1] [2] [3] .

Elämäkerta

Gioacchino Napoleone Pepoli syntyi Bolognassa 10.10.1825. Hän oli markiisi Guido-Taddeo Pepolin ja prinsessa Letizia-Josephine Muratin poika, Napolin kuninkaan Joachim Muratin ja Caroline Bonaparten [4] .

Aktiivinen osallistuja Italian yhdistämisliikkeeseen. Vuoden 1848 vallankumouksen aikana paavin osavaltioissa hän komensi Bolognan siviilikaarti ja vastusti kaupungin miehitystä Itävallan valtakunnan joukkojen toimesta. Kapinan tukahdutuksen jälkeen hänet pakotettiin muuttamaan maasta. Vuodesta 1849 vuoteen 1852 hän asui maanpaossa Toscanan suurherttuakunnassa .

Tällä hetkellä hän kiinnostui kirjallisuudesta ja kirjoitti useita näytelmiä, jotka lavastettiin kirjailijan elinaikana. Myöhemmin, palattuaan poliittiseen toimintaan, hän kirjoitti useita esseitä poliittisista ja taloudellisista aiheista.

Vuonna 1859 hän osallistui Romagnan kansannousuun, jonka seurauksena alue liitettiin Italian kuningaskuntaan . Elokuussa 1859 hänet valittiin Bolognassa Romagnan kansojen valtiokokoukseen. 12. kesäkuuta - 14. heinäkuuta 1859 hän oli Romagnan väliaikaisen hallituksen jäsen.

Hän osallistui aktiivisesti myös maan poliittiseen elämään Risorgimenton jälkeen . Vuodesta 1860 vuoteen 1868 hän oli Bolognan kunnan valtuutettu . 7. toukokuuta 1866 - 20. toukokuuta 1868 hän oli Bolognan pormestari , mutta jätti viran palatakseen diplomaattiseen palvelukseen. 12. helmikuuta 1860-1863, 4. syyskuuta 1865 20. syyskuuta 1871 ja 14. elokuuta 1876 30. syyskuuta 1880 hän palveli Bolognan maakunnan neuvoston jäsenenä .

Syys-joulukuussa 1860 hän toimi Umbrian provinssin kenraalikomissaarina [5] ja heinä-joulukuussa Padovan kaupungin kenraalikomissaarina.

3. maaliskuuta 1862 - 8. joulukuuta 1862 hän oli maatalous-, teollisuus- ja kauppaministeri Rattazzin ensimmäisessä hallituksessa . Hänet valittiin kansanedustajaksi Italian kuningaskunnan VII, VIII, IX ja X parlamenteissa. 12. maaliskuuta 1868 kuningas nimitti hänet elinikäiseksi senaattoriksi.

Hän oli diplomaattipalveluksessa 1863-1870. 12. helmikuuta 1863 - 13. lokakuuta 1864 hän oli Italian kuningaskunnan ylimääräinen ja täysivaltainen suurlähettiläs Venäjän valtakunnassa . 12. maaliskuuta 1868 - 7. maaliskuuta 1870 - Italian kuningaskunnan ylimääräinen ja täysivaltainen suurlähettiläs Itävalta-Unkarin valtakunnassa .

Hänellä oli valtion ja ulkomaisia ​​palkintoja: hän oli pyhien Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunnan suurristi, Italian kruunun ritarikunnan suurristi , Ruusun ritarikunnan suurristi (Brasilian valtakunta), suurupseeri Mustan tähden ritarikunta (Dahomeyn kuningaskunta), kunnialegioonan ritari (Ranskan valtakunta). Hänelle myönnettiin muistomitali osallistumisesta Italian yhdistämiseen .

Gioachino Napoleone Pepoli kuoli 26. maaliskuuta 1881 Bolognassa. Hänet haudattiin Pepolin perheen hautaan Certosa di Bolognan monumentaaliselle hautausmaalle .

Perhe

Sigmaringenissa 5. joulukuuta 1844 Gioacchino-Napoleonen markiisi Pepoli meni naimisiin prinsessa Friederike-Wilhelmine von Hohenzollern-Sigmaringenin 1820 - 1906), prinssi Karl von Hohenzollern-Sigmaringnin ja prinsessa Murat Anto ] inette Marien tyttären kanssa. . Pariskunnalla oli kolme tytärtä:

Muistiinpanot

  1. Mario Menghini. Pepoli, Gioacchino Napoleone, marchese  (italialainen) . Treccani. Haettu 15. kesäkuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 30. huhtikuuta 2016.
  2. Pepoli, Gioacchino Napoleone  (italialainen) . Liberaali ja demokraattinen italialaisen operaation alkuperä . Archivio biografico liike operaio. Haettu: 15.6.2015.
  3. Mirtide Gavelli. Pepoli Gioacchino Napoleone  (italialainen) . Tarina ja muisto Bolognasta. Haettu 15. kesäkuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 10. syyskuuta 2017.
  4. Pepoli, Gioacchino Napoleone, marchese  (italialainen) . Tietosanakirja verkossa . Treccani. Haettu 15. kesäkuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 30. heinäkuuta 2014.
  5. Pepoli - Commissario delle Provincie Dell'Umbria  (italia) . Narnia. Käyttöpäivä: 15. kesäkuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 12. maaliskuuta 2016.
  6. Frederike von Hohenzollern-Sigmaringen, Prinzessin von Hohenzollern-Sigmaringen  (saksa) . Hohenzollern Sigmaringenin ensimmäisen suvereenin prinssin Johann von Hohenzollern-Sigmaringenin jälkeläisiä . Dinastias. Haettu 16. kesäkuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 7. huhtikuuta 2017.
  7. Letizia Pepoli  (saksa) . Hohenzollern-Sigmaringenin ensimmäisen suvereenin prinssin Johann von Hohenzollern-Sigmaringenin jälkeläisiä . Dinastias. Haettu: 16. kesäkuuta 2015.
  8. Antonietta Pepoli  (saksa) . Hohenzollern-Sigmaringenin ensimmäisen suvereenin prinssin Johann von Hohenzollern-Sigmaringenin jälkeläisiä . Dinastias. Haettu: 16. kesäkuuta 2015.
  9. Luisa Napoleona Pepoli  (saksa) . Hohenzollern-Sigmaringenin ensimmäisen suvereenin prinssin Johann von Hohenzollern-Sigmaringenin jälkeläisiä . Dinastias. Haettu: 16. kesäkuuta 2015.

Proceedings

Poliittinen Kirjallisuuden Viralliset asiakirjat

Kirjallisuus

Linkit