| Ensimmäinen Bremenin sota | |||
|---|---|---|---|
| Bremen vuonna 1640 | |||
| päivämäärä | 1654 | ||
| Paikka | Bremen-Verden | ||
| Syy | Ruotsin halu valtaa Bremen | ||
| Tulokset | stadtin taantuma | ||
| Vastustajat | |||
|
|
|||
| komentajat | |||
|
|||
Ensimmäinen Bremenin sota ( ruots . första bremiska kriget ) on Ruotsin ja Bremenin välinen sota , joka alkoi vuonna 1654 Ruotsin ja Bremenin välisten ristiriitojen pahentumisesta.
Vuonna 1648 tehdyn Westfalenin sopimuksen mukaan Ruotsi sai Bremenin hiippakunnan. Itse Bremen, jolla oli vapaan keisarillisen kaupungin asema vasta vuonna 1646 , onnistui kuitenkin tuona vuonna saamaan keisarilta keisarillisen etuoikeuden hiippakunnan siirtämisestä Ruotsin kuninkaan käsiin leviävien huhujen vuoksi. vastineeksi 100 tuhatta floriinaa . Näin ollen Bremen ei tullut osaksi Ruotsia, vaan siitä tuli vain Ruotsin lääni osana Pyhää Rooman valtakuntaa . Seurauksena oli, että kuningatar Christina hallitsi sitä ei kuningattarena, vaan herttuattarena.
Ruotsin ja Bremenin väliset suhteet olivat siksi kireät. Tukholma ei tunnustanut keisarillista etuoikeutta, ja vaikka se Westfalenin rauhassa lupasi olla loukkaamatta kaupungin kirkollista ja poliittista vapautta, se kuitenkin vaati ruotsalaisen varuskunnan sijoittamista kaupunkiin. Vuonna 1654 Bremen sai ruotsalaisten vastalauseista huolimatta oikeuden lähettää edustajansa Reichstagiin .
Syksyllä 1653 Bremen-Verdenin kuvernööri Hans Christoph von Königsmark pyysi kuningatar Christinalta lupaa useiden linnoitusten rakentamiseen Bremenin lähelle. Königsmark aikoi rakentaa ensimmäisen linnoituksesta kaupungin pohjoispuolelle Elben itärannalle . Bremeniläiset saivat kuitenkin tietää näistä suunnitelmista ja pystyttivät hätäisesti linnoituksensa tälle paikalle, toimittaen sille vahvan varuskunnan ja asentamalla siihen useita aseita.
Königsmark ei voinut jättää tätä ilman seurauksia ja piiritettyään linnoituksen joutui siihen ankaran pommituksen kohteeksi. 2. huhtikuuta 1654 Bremenin kansa antautui hänen armolleen. Tämän jälkeen Königsmark rakensi useita muita linnoituksia Elben varrelle pitääkseen joen hallinnassa. Keväällä ruotsalaiset joukot alkoivat keskittyä Staden lähelle aikoessaan hyökätä Bremeniin. Bremenin viranomaiset järjestivät kaupungissa mobilisaation ja antoivat aseita kaupunkilaisille.
Kesäkuun 14. päivän yönä he hyökkäsivät ruotsalaisen linnoituksen kimppuun lähellä Burgia ja vangitsivat siinä noin 20 asetta. Sitten he tuhosivat kaupungin eteläpuolisen alueen. Samaan aikaan ruotsalaiset saivat vahvistusta Ruotsista ja Pommerista . Elokuun puolivälissä 3 tuhannen jalkaväen ja 500 ratsumiehen ruotsalainen armeija lähestyi Burgia. Piirittyään linnoituksen se alkoi pommittaa sitä, ja 5. syyskuuta Bremenin varuskunta joutui antautumaan.
Samaan aikaan ruotsalaisten pääarmeija piiritti Bremenin ja alkoi valmistautua hyökkäykseen, jota ei kuitenkaan tapahtunut, koska kaupunkilaiset halusivat neuvotella.
Alkaneiden neuvottelujen jälkeen, joihin osallistuivat konfliktin molempien osapuolten lisäksi Englanti , Hollanti , Brandenburg ja hansakaupungit , 28.11.1654 saatiin päätökseen niin sanottu Stadtin lama, jonka mukaan Bremen pakko tehdä joitakin myönnytyksiä. Erityisesti kaupunki sitoutui kunnioittamaan Ruotsin kuninkaita ja harjoittamaan Ruotsin kanssa sovittua ulkopolitiikkaa, osa kaupungin lähialueen strategisista paikoista siirrettiin Ruotsille ja lisäksi Bremen sitoutui korvaamaan Ruotsille sotilaskulut. Ruotsalaiset puolestaan lupasivat tukea Bremenin kauppaa. Päätös Bremenin oikeudesta keisarillisen kaupungin asemaan lykättiin jatkoneuvotteluihin.
Sota ei siis ratkaissut pääasiallista ristiriitaa osapuolten tulkinnassa Westfalenin rauhansopimuksesta ja oli vasta ensimmäinen vaihe Ruotsin ja Bremenin välisessä konfliktissa.