Adolf Pinner | |
---|---|
Syntymäaika | 31. elokuuta 1842 |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 21. toukokuuta 1909 (66-vuotiaana) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Työpaikka | |
Alma mater | |
tieteellinen neuvonantaja | August Wilhelm von Hoffmann |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Adolf Pinner (31. elokuuta 1842, Wronke - 21. toukokuuta 1909, Berliini) - saksalainen kemisti , opettaja, tieteellinen kirjailija. Yhdessä Richard Wolfensteinin kanssa hän kuvaili nikotiinin rakennekaavaa; Hänen löytämänsä kemiallinen reaktio on nimetty hänen mukaansa.
Hän oli kansallisuudeltaan juutalainen ja syntyi rabbin perheeseen. Hän sai koulutuksen Breslaun juutalaisessa teologisessa seminaarissa, sitten Berliinin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1867 ja valmistumisen jälkeen hänestä tuli assistentti August Wilhelm Hoffmannin laboratoriossa. Vuonna 1870 hän työskenteli lyhyen aikaa kemiallisten reagenssien tuotantolaitoksessa Dieuzessa. Vuonna 1871 hän aloitti opettamisen Berliinin yliopistossa aluksi Privatdozentin arvolla ja vuodesta 1873 assistenttina. Vuonna 1878 hän sai ylimääräisen kemian professorin arvonimen Berliinin yliopistossa, samana vuonna (muiden lähteiden mukaan jo vuonna 1874) hänestä tuli kemian professori Berliinin eläinlääkintäinstituutissa [1] . Vuosina 1885-1906 hän oli Patenttiseuran jäsen, sitten hänestä tuli Preussin kauppa- ja teollisuuskamarin jäsen. Vuosina 1904 ja 1905 hänet valittiin Saksan kemian seuran varapuheenjohtajaksi . Hänellä oli yksityisvaltuutetun arvo.
Kemistinä hän harjoitti pääasiassa orgaanista kemiaa (lähes kaikki hänen tutkimuksensa oli omistettu sille), hän erikoistui orgaanisiin yhdisteisiin, joissa on pieni määrä hiiliatomeja. Hän työskenteli imidiesterien parissa, elämänsä viimeisinä vuosina hän keskittyi alkaloidien kemiaan. Kehittänyt triatsiinin ja amidiinin synteesiä. Hänen teoksensa Lehrbuch der organischen Chemie (Berliini, 1872; 11. painos 1901) ja Lehrbuch der anorganischen Chemie (ibid., 1874; 10. painos 1898) saavuttivat yleistä mainetta 1800-luvulla, ja ne käännettiin englanniksi, venäjäksi ja japaniksi. Muita merkittäviä teoksia ovat Darstellung und Untersuchung des Butylchlorals (Ann. d. Ch., 179); Die Condensation des Acetons (Ber. d. Deutsch. chem. Ges., 1881-1883); "Ueber Hydantoine und Urazine" (ibid., 1887-1889); "Ueber Nicotin" (ibid., 1891-1895); "Ueber Pilocarpin" (ibid., 1900-1903), sekä erilliset painokset: "Gesetze de Naturerscheinungen" (1887) ja "Ueber Imidoäther und dessen Derivate" (Berliini, 1892).
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|