Pitsamanos, Gerasimos

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 30.5.2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .
Gerasimos Pitsamanos
kreikkalainen Γεράσιμος Πιτσαμάνος

Omakuva 1820
Syntymäaika 6. maaliskuuta 1787( 1787-03-06 )
Syntymäpaikka Argostoli , Venetsian tasavalta
Kuolinpäivämäärä 5. joulukuuta 1825( 1825-12-05 ) (38-vuotiaana)
Kuoleman paikka
Maa
Genre maalaus , arkkitehtuuri
Palkinnot Ranskan yhdistymisen ritarikunta
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Gerasimos Pitsamanos ( kreikaksi Γεράσιμος Πιτσαμάνος , italialainen  Gerasimo Pizzamano ; 6. maaliskuuta 1787 , Argostoli [1] - 5. joulukuuta 1825 ) oli kyrekta [1] 900 - luvun taiteilija ja Kerchit 100 -luvun Korfu .

Elämäkerta

Gerasimos Picamanos syntyi Argostolin kaupungissa Kefalonian saarella 6. maaliskuuta 1787 [2] . Tänä aikana Jooniansaaret pysyivät Venetsian tasavallan hallinnassa . Pitsamanos-perhe syntyi Kreetan saarelta . Hänen isoisänsä, pappi ja taiteilija, Konstantinos Picamanos, asettui Zakynthoksen saarelle , jonne hän rakensi vuonna 1691 Pyhän epäpalkkaisten kirkon. Gerasimin isä Vikentios Pitsamanos oli myös pappi ja taiteilija. Gerasim osoitti nuoresta iästä lähtien kykynsä maalaamisessa. Hänen ensimmäinen opettajansa oli hänen isänsä, jonka jälkeen hän opiskeli maalausta Zakynthosissa Nikolaos Kantounisin johdolla . Vuonna 1797 saaret tulivat Ranskan hallintaan Campo Formian sopimuksen ehtojen mukaisesti , ja vuonna 1800 Seitsemän saaren tasavalta perustettiin Venäjän protektoraatin alle [3] . Vuonna 1802 Gerasimos liittyi tasavallan armeijaan ja ylennettiin vuoteen 1807 mennessä Seitsemän saaren tasavallan insinöörien kapteeniksi . Sen jälkeen kun ranskalaiset miehittivät Joonian saaret, Pizamanos nimitettiin topografisen palvelun johtajaksi, ja hänelle annettiin tehtäväksi topografinen kartoitus läheisen Epiruksen saaret ja rannikot . Vuonna 1809 hän johti diplomaattista edustustoa Ali Pasha Tepelenskylle . Saman vuoden maaliskuussa hänet lähetettiin " Napoleonin käskystä " jatko-opintoihin Roomaan . Pitsamanos ei rajoittunut maalaukseen, vaan opiskeli myös arkkitehtuuria ja kuvanveistoa. Oli ystäviä italialaisen kuvanveistäjä Canovan Antonion kanssa . Vuonna 1812 Roomalainen Pyhän Luukkaan akatemia julisti hänet kunniajäseneksi [4] . Tutkija Yiannis Kerofillas väittää, että tänä aikana Picamanos voitti Napoleonin suosion ja kutsuu häntä "Bonaparten henkilökohtaiseksi taiteilijaksi" [5] [6] . Kreikan kansallisgallerian verkkosivuilla kirjoitetaan, että "Pitsamanosille uskottiin voitonkaaren suunnittelu Napoleonin avioliiton ja hänen Saksassa voittojensa kunniaksi. Projekti esiteltiin Capitolissa, ja Napoleon myönsi Pitzamanosille Jälleenyhdistymisen ritarikunnan [7] . Vuonna 1814 Pizamanos palasi Joonian saarille, missä hänet nimitettiin virkamieskuntaan insinööriksi ja arkkitehtina. Vuoden 1815 alussa ja Joonian saarten aseman muuttumisen jälkeen hän lähti Pariisiin . Täällä hän tapasi kreikkalaisen kouluttajan Adamantius Koraisin . Korais yritti onnistumatta saada hänet menemään taiteen opettajaksi akatemiaan, jonka hän oli perustanut Khioksen saarelle . Britit, jotka saivat hallintaansa Joonian saaret Napoleonin sotien lopussa, kutsuivat Pitzamanosin opettamaan Joonian akatemiaan vuonna 1817 [2] . Vuonna 1818 Pitsamanos ja skotlantilainen kenraali Frederick Adam tekivät kiertueen Joonianmeren saarilla ja ottomaanien miehittämillä Kreikan mailla. Pitsamanos vieraili Patraksessa , Ateenassa , Teebassa (Kreikka) , Egeanmeren saarilla ja Konstantinopolissa . Koko matkan ajan hän piirsi monumentteja ja tavallisia ihmisiä. Hän saapui Konstantinopoliin Kreikan vallankumouksen aattona vuonna 1820 . Täällä hänet vihittiin salaiseen kreikkalaiseen vallankumoukselliseen järjestöön Filiki Eteria [8] . Pitsamanos oli jo tunnettu arkkitehti. Venäjän ministeri John Kapodistrias , jonka muotokuva Pitsamanos aikoinaan maalasi Pariisissa, kutsui maanmiehensä töihin Venäjälle hoviarkkitehtina. Venäjällä oleskelunsa aikana Pitzamanos sairastui vakavasti ja palasi Korfulle , missä hän kuoli 5. joulukuuta 1825 [2] [9] .

Trakaatti

Pizamanos kirjoitti italiaksi ja julkaisi Korfulla vuonna 1820 arkkitehtuuria ja kuvataidetta käsittelevän tutkielman otsikolla "Saggio d' Architettura civile con alcune congnizioni comuni a tutte le belle arti del Cavalier Gerasimo Pizzamano di Cefalonia, archeologo, pittore ed ingeniere" .

Toimii

Ateenan kansallisessa historiallisessa museossa on säilytetty yli sata Pitsamanoksen vesiväriä ja monia pukuluonnoksia. Hänen vesiväreistään tyypillisiä esimerkkejä ovat Manilainen , ateenalainen opettaja , Ateenalainen jalo tyttärensä kanssa (linkki ei saatavilla)  (linkkiä ei ole saatavilla) , Kätilö ja sairaanhoitaja Keian saarella , Pronaos Saint Sofia , Mies Phanarista , Tinoksen saaren puvut , Korfun saaren asukkaiden ja Zakynthoksen saaren aatelisten asut . Picamanos on myös Seitsemän saaren tasavallan tunnusten kirjoittaja [1] Arkistoitu 8. maaliskuuta 2014 Wayback Machine -palveluun . Pitsamanoksen muotokuvien joukossa on Panagiotis Benakisin muotokuva [ 2] Arkistokopio 21. helmikuuta 2014 Wayback Machinessa , Nainen kalalla akvaariossa [3] Arkistokopio 27. joulukuuta 2013 Wayback Machinessa , muotokuva Thomas Metland (Sir Thomas Maitland (1759-1824) [4] Arkistoitu 22. helmikuuta 2014 Wayback Machinessa , kirjoittanut Ioanna Kapodistrias [5] Arkistoitu 22. helmikuuta 2014 Wayback Machinessa , [6] Arkistoitu 22. helmikuuta 2014 Waybackissa Machine , [7] Arkistoitu 22. helmikuuta 2014 Wayback Machinessa Ateenan historiallisessa museossa on nykyään säilytetty yhteensä 250 Pitsamanoksen maalausta ja luonnosta [10] .

Linkit

  1. 1 2 3 http://pandektis.ekt.gr/pandektis/handle/10442/68384
  2. 1 2 3 Στέλιος Λυδάκης, «Πιτζαμάνος Γεράσιμος», στο :Στέλιος Λυδάκης (επιμ.), Οι Έλληνες ζωγράφοι τομ.4ος, Λεξικό των Ελλήνων ζωγράφων και χαρακτών (16ος-20ος αιώνας),εκδ. Μέλισσα, Αθήνα, σελ.353
  3. Μεγάλοι Έλληνες, Ιωάννης Κα[οδίστριας, σελ.165, ISBN 970-264-9503-264-9
  4. La cultura architettonica nell'età della restaurazione - Βιβλία Google . Haettu 16. helmikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2014.
  5. Γιάννης Καιροφύλλας,
  6. Τι λέγανε οι Γάλλοι για τους Έλληνες!.. (2) . Käyttöönottopäivä: 16. helmikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 22. helmikuuta 2014.
  7. Kansallisgalleria (downlink) . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 26. joulukuuta 2013. 
  8. Ιωάννης Μελετόπουλος, "Γεράσιμος Πιτσαμάνος. Ένας σοφός επιστήμων τεχνικός και ζωγράφος μνημείων και ανθρώπων την εποχή της δουλείας, (1787—1825)», στο: Συλλογικό, Πρώτοι Έλληνες τεχνικοί επιστήμονες περιόδου απελευθέρωσης, εκδ.Τεχνικό Επιμελλητήριο Ελλάδος, Αθήνα, 1976, σελ.88 και Πέτρος Πετράτος , « Ο λησμονημένος Γεράσιμος Πιτσαμάνος. Ζωγράφος, αρχιτέκτονας, αρχαιολόγος, μέλος της Φιήλας Φιλαιι Το Μώλυ, αρ. 1, Αύγ.-Σεπ. 1988, σελ. 19-24
  9. [https://web.archive.org/web/20140218215233/http://paleart.wordpress.com/2013/04/24/%cf%80%ce%b9%cf%84%ce%b6%ce %b1%ce%bc%ce%ac%ce%bd%ce%bf%cf%82-%ce%b3%ce%b5%cf%81%ce%ac%cf%83%ce%b9%ce% bc%ce%bf%cf% 82- gerasimos -pitzamanos-1787-1825/ Arkistoitu 18. helmikuuta 2014 Wayback Machinessa paletaart - Χρώμα & Φώς]
  10. Väitöstutkimus pr . Haettu 16. helmikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 24. helmikuuta 2014.

Lähteet

Linkit