Aleksanteri Iosifovich Popov | |
---|---|
Syntymäaika | 7. kesäkuuta 1913 tai 7. (20. kesäkuuta) 1913 |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 23. huhtikuuta 1993 (79-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Työpaikka | |
Alma mater | |
Palkinnot ja palkinnot |
Alexander Iosifovich Popov ( 7. kesäkuuta 1913 , Jurjev - 23. huhtikuuta 1993 , Moskova ) - Neuvostoliiton geologi ja maantieteilijä , professori (1956), RSFSR:n kunniatutkija (1988), kryolitogeneesin teorian perustaja [1] .
Syntynyt 7. kesäkuuta 1913 Jurjevin kaupungissa (nykyaikainen Tartto ) arkkitehdin ja lääkärin perheeseen.
Vuonna 1939 hän valmistui Moskovan valtionyliopiston maaperän ja maantieteen tiedekunnasta .
Hän aloitti työskentelyn Neuvostoliiton tiedeakatemian ikiroutakomiteassa ja Neuvostoliiton tiedeakatemian V. A. Obruchevin ikiroutatieteen instituutissa .
Väitöskirja (1945) aiheesta "Vitim Plateaon ikirouta ja kvaternaarigeologia". Väitöskirjan aihe (1953) "Länsi-Siperian ikirouta ja sen kehitysvaiheet kvaternaarissa".
Vuonna 1956 hän muutti Moskovan valtionyliopiston maantieteen tiedekuntaan , jossa hänestä tuli Napamaiden maantieteen laitoksen professori. Lue kurssi " Kryolitologia ".
Vuonna 1966 hän perusti yhteisen kryolitologian ja glasiologian laitoksen.
Hän kuoli 23. huhtikuuta 1993 Moskovassa.
Tieteellisen suunnan perustaja - kryolitogeneesioppi (erityisenä ilmastollisena litogeneesin tyyppinä, joka on ominaista Maan kylmille vyöhykkeille ja määrittää napa- ja periglasiaalisen maiseman erityispiirteet) [2] .
Palkittu mitalilla "Upeasta työstä suuressa isänmaallisessa sodassa 1941-1945". (1946), "Työkykyä varten" (1945), "Työkyvyn puolesta" (1980).
D. N. Anuchin -palkinnon saaja (1968), RSFSR:n kunniatutkija (1988).
Bibliografisissa luetteloissa |
|
---|