Omistus (lat. possidere - omistaa ) - eräänlainen maanvuokra - maan tontin ja sillä sijaitsevan omaisuuden omistusoikeus, jota käytetään Kansainyhteisössä . Siten Puolan vuosien 1726 ja 1764 perustuslaissa sekä Liettuan perussäännön määräyksissä edellytettiin esimerkiksi, että asianajaja ei kuulu ainoastaan aatelistoon, vaan hänellä on myös omaisuus tai omaisuus [1] .
Lisäksi 1700-1800-luvuilla Venäjän valtakunnassa omistus merkitsi valtion talonpoikien vuokraomistusta ja valtion vuokralaiselle luovuttamia maita teollisen tuotannon luomiseksi näille maille.