Gregory Aminoff -palkinto

Gregory Aminoff -palkinto on Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian vuodesta 1979 lähtien  myöntämä kansainvälinen palkinto kristallografian alalla, ja se myönnetään dokumentoidusta yksittäisestä panoksesta kristallografian alalla, mukaan lukien kiderakenteiden muodostumisen ja hajoamisen dynamiikkaan liittyvät alueet. Etusijalle tulisi antaa työ, jonka lähestymistapa ongelmaan on tyylikäs. [yksi]

Palkinto, joka on nimetty ruotsalaisen tiedemiehen ja taiteilijan Gregory Aminoffin (1883–1947), Ruotsin luonnontieteellisen museon mineralogian professorin muistoksi vuodelta 1923. Testamentissaan on antanut hänen leskinsä Birgit Brume-Aminoff. Palkinto voidaan jakaa useamman voittajan kesken.

Palkinnon saajat

Lähde: Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia Arkistoitu 3. helmikuuta 2017 Wayback Machinessa

vuosi Palkinnon voittaja Palkinnon perustelut
1979 Paul Peter Ewald (USA) Peruspanoksesta kristallografian kehittämisessä
1980
1981 Frederick Frank (Iso-Britannia) Peruspanoksesta kristallografian kehittämisessä
1982 Gunnar Hägg (Ruotsi) Röntgenkristallografian uraauurtaviin sovelluksiin epäorgaanisessa kemiassa
1983 JM Robertson (Iso-Britannia) Perustavasta panoksesta kristallografian tieteen kehittämiseen
1984 David Harker (USA) Peruspanoksesta röntgenkristallografiamenetelmien kehittämisessä.
1985 André Guinier (Ranska) Röntgensäteiden sironnan perustavanlaatuisiin kokeellisiin ja teoreettisiin tutkimuksiin, joita käytetään tiivistyneiden järjestelmien rakenteiden tutkimuksessa
1986 Erwin Felix Bertaut (Ranska) Erinomaisesta työstä teoreettisen ja kokeellisen kristallografian alalla, erityisesti koskien magneettisia rakenteita
1987 Otto Kratky (Itävalta) Pienen kulman menetelmän kehittämiseen makromolekyylien rakenteen röntgentutkimuksissa
1988 Isabella Carle (USA) Monimutkaisten luonnontuotteiden erinomaisiin kristallografisiin tutkimuksiin
1989 Arne Magneli (Ruotsi) Mullistaviin kristallografisiin tutkimuksiin oksidiyhdisteiden rakentamisen periaatteista, jotka muuttivat ratkaisevasti ymmärrystä stoikiometrian ja rakenteen välisestä suhteesta epäorgaanisessa kemiassa
1990 Jack Dunitz (Sveitsi) Rakenneanalyysin erinomaisesta käytöstä työkaluna erilaisten kemiallisten ongelmien tutkimiseen
1991 David Phillips (Iso-Britannia) Perustuloksia entsyymien katalyyttisestä mekanismista
1992 Michael Mark Woolfson (Iso-Britannia) Suorien menetelmien kehittämiseen kiderakenteiden faasien tilastolliseen määritykseen
1993 Clifford Shull (USA) Neutronidiffraktiomenetelmien kehittämiseen ja soveltamiseen kiinteiden aineiden atomi- ja magneettirakenteiden tutkimiseen
1994 Michael Rossmann (USA) Perustavalliseen metodologiseen työhön ei-kristallografisen symmetrian käytöstä sen erityisen tärkeillä sovelluksilla proteiini- ja viruskristallografiassa
1995 Hugo M. Rietveld (Alankomaat) Tunnustuksena jauhediffraktiotietojen analysointiin tarkoitettujen profiilinjalostusmenetelmien kehittämisestä
1996 Philip Coppens (USA) Tunnustuksena erinomaisista metodologisista ja rakennekemiallisista saavutuksistasi kristallografiassa, erityisesti tutkimuksissa elektronien jakautumisesta erilaisissa kemiallisissa sidoksissa."
1997 Wayne A. Hendrickson (USA) Osallistuminen makromolekyylikiteiden vaihekulman määrittämiseen käyttämällä poikkeavaa dispersiota ja mittauksia useilla aallonpituuksilla
1998 Pietro Marten De Wolff (Alankomaat), Aloysio Janner (Sveitsi), Ted Janssen (Sveitsi) Osallistumisesta moduloidun rakenteen jalostuksen teoriaan ja käytäntöön
1999 Richard Henderson (Iso-Britannia), Nigel Unwin (Iso-Britannia) Menetelmien kehittämiseen biologisten makromolekyylien rakenteen määrittämiseksi elektronidiffraktiolla
2000 Dan Shechtman (Israel) Kvasikiteiden löydöstäsi
2001 Kenneth C. Holmes (Saksa) Biologisten makromolekyylien, erityisesti lihasproteiinien, tutkimusmenetelmien uraauurtavaan kehittämiseen synkrotronisäteilyä käyttäen
2002 Leslie Leiserowitz (Israel), Meir Lahav (Israel) Perustutkimuksellesi kiteen kasvun ja enantiomeerien erotuksen sovellusten alalla sekä synkrotronisäteilyä käyttävien pintarakenteiden tutkimukseen
2003 Axel Brunger (USA), T. Alwyn Jones (Ruotsi) Brunger: menetelmien kehittämiseen makromolekyylien puhdistamiseksi"

Jones: Hän on ollut edelläkävijä elektronitiheyskarttojen tulkintamenetelmien kehittämisessä ja biologisten makromolekyylien mallien rakentamisessa tietokonegrafiikalla

2004
2005 Ho-Kwang Mao (USA) Kiinteiden materiaalien uraauurtavaan tutkimukseen erittäin korkeissa paineissa ja lämpötiloissa
2006 Stephen Harrison , Harvardin yliopisto ja David Stuart, Oxfordin yliopisto Erinomaisesta panoksesta viruskristallografiaan
2007 Sumio Iijima (Japani) Hiilinanoputkien rakennetutkimuksiin
2008 Hans Eklund (Ruotsi) Ribonukleotidireduktaasin kristallografisiin tutkimuksiin
2009 George Sheldrick (Britannia) ja Gérard Bricogne (Ranska) Kemian rakenteen osan kehityksestä
2010 Joten Iwata (Japani) Alkuperäisiin kalvoproteiinien kristallografisiin tutkimuksiin nykyaikaisilla kristallografisilla tekniikoilla ja biologisten toimintojen tunnistamiseen soluhengityksen, fotosynteesin ja molekyylikuljetuksen aloilla
2011 Lia Addadi (Israel) ja Stephen Weiner (Israel) Biomineralisaatioprosessien kristallografisiin tutkimuksiin, jotka ovat johtaneet mineraalien muodostumismekanismien ymmärtämiseen
2012 Marat Yusupov (Ranska), Gulnara Yusupova (Ranska) ja Harry F. Noller (USA) Ribosomien kristallografisiin tutkimuksiin, elämän koodin kääntäjiin
2013 Carlo Gatti (Italia) ja Mark Spackman (Australia) Kokeellisten ja teoreettisten menetelmien kehittämiseen kiteiden elektronitiheyden tutkimiseen ja niiden käyttämiseen molekyylien ja kiteisten ominaisuuksien määrittämiseen
2014 Yigong Shi (Kiina) Proteiinien ja proteiinikompleksien uraauurtaviin kristallografisiin tutkimuksiin, jotka säätelevät ohjelmoitua solukuolemaa
2015 Ian Robinson (Iso-Britannia) Diffraktiomenetelmien kehittämiseen pintojen ja nanomateriaalien tutkimiseen
2016 Poul Nissen (Tanska) ja Chikashi Toyoshima (Japani) Perusapua ATP-ohjatun ionien siirtymisen rakenteellisen perustan ymmärtämiseen kalvojen läpi
2017 Natalia Dubrovinskaia (Ruotsi) ja Leonid Dubrovinsky (Ruotsi) Uuden tekniikan kehittämiseen kiderakenteiden kokeelliseen määrittämiseen in situ äärimmäisissä korkeissa lämpötiloissa ja paineissa
2018 Piet Gros (Alankomaat) Perusteellisesta panoksesta systeemisesti välittyneen synnynnäisen komplementin immuunivasteen ymmärtämiseen
2019 Michael O'Keeffe (Britannia) ja Omar Yaghi (Jordania)/(USA) Peruspanoksesta retikulaarikemian kehittämisessä
2020 Jian-Ren Shen (Japani) ja Douglas Rees (USA) Perustavasta panoksesta biologisten redox-metalliklustereiden ymmärtämiseen
2021 Henry N. Chapman (Britannia), Janos Hajdu (Ruotsi) ja John Spence (USA) Peruspanoksesta röntgenvapaiden elektronilaserien käyttöön perustuvan rakennebiologian kehittämiseen

Muistiinpanot

  1. Gregory Aminoff -palkinto . Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia. Haettu 2. helmikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 8. heinäkuuta 2013.

Linkit