Muinaisessa Roomassa rikollisuus oli yleistä. Aikakautemme alkuun asti Roomassa ei ollut lain ja järjestyksen palvelijoita , jokainen huolehti omasta turvallisuudestaan. Yöllä ulos menneet pakotettiin ottamaan mukaansa henkilökohtaiset vartijat, kynttilät ja lyhdyt.
Rikollisuuden taso oli erittäin korkea: ryöstöt, sieppaukset, viinien, korujen ja hajuvesien väärentäminen, kiristys. Rikolliset ryhmät hallitsivat yksittäisiä korttelin ja jopa kokonaisia kaupunginosia. Rangaistukset jengin jäsenille olivat erittäin ankaria, ristiinnaulittiin, poltettiin tai lähetettiin amfiteatteriareenalle .
Roomassa vartioitiin vain toreja ja kylpylöitä , joissa pohjimmiltaan vartijat valvoivat vierailusääntöjen noudattamista, tarkastivat vaakoja markkinoilla.
Rikollisuuden torjumiseksi keisari Augustus loi vigilioiden lisäksi myös kaupunkikohortteja ( lat. cohortes urbanae ).
Yöllä oli erityisen vaarallista kävellä valaisemattomia katuja pitkin, voi helposti joutua ryöstön uhriksi [1] . Juvenal kirjoitti, että voisi iloita, jos uhrilla oli yöhyökkäyksen jälkeen ainakin pari hammasta jäljellä [2] . Rikollisuus oli niin korkea, että kauppiaat sulkivat ovet ja ikkunaluukut ylimääräisillä rautaketjuilla [3] . Plinius kirjoitti, että hänen aikanaan yhä useammat asukkaat yrittivät sulkea kadulle päin olevat ikkunat niin, että ne sotkivat asunnon näkymää.
Muinaisessa Roomassa viinejä väärennettiin usein. Plinius uskoi, että tunnetut viinilajikkeet tuskin sisältävät koostumuksessaan nimettyjä lajikkeita. Usein väärennösjuomaa ei valmistettu erikseen, vaan esimerkiksi kalliimmasta viinistä kiinnitettiin vain eri etiketti. Esimerkiksi suolaa, murskattua marmoria, rikkiä , hartsia ja tervaa lisättiin viiniin parantamaan makua tai poistamaan katkeruutta . Pahan hajun parantamiseen käytettiin myrttiä , kuusenneuloja, kamomillaa, sahramia , oreganoa , nardia , kanelia ja tärpättiä, hyvän värin aikaansaamiseksi käytettiin esimerkiksi aloea .