Viiden prosentin lauseke on tärkeä edellytys Saksan liittotasavallan vaalijärjestelmässä , sillä se säätelee tietyn puolueen vaaleissa annettavien äänten määrää ja on välttämätön, jotta sen ehdokkaat pääsevät puoluelistalle.
Vuosina 1949-1955. päästäkseen kansanedustajamandaattien jakoon tietyssä liittovaltiossa, kunkin puolueen oli saatava yli 5 % puolueiden listojen äänistä (ns. toiset äänet) tässä osavaltiossa tai voitettava yhdellä mandaatilla vaalipiirissä.
Vuodesta 1956 lähtien vaatimukset ovat tiukentuneet. Nyt puolueiden oli ylitettävä viiden prosentin raja liittovaltion mittakaavassa tai voitettava kolmessa yksimandaattipiirissä. Se oli voitto kolmessa piirissä liittopäivien vaaleissa vuonna 1994, mikä mahdollisti demokraattisen sosialismin puolueen hyödyntämään sille annetut "toiset äänet". Muuten ne jaettaisiin uudelleen viiden prosentin kynnyksen ylittäneiden puolueiden kesken.
Sellaisen esteen olemassaolo, joka mahdollistaa äänestäjien keskuudessa vähemmän suosittujen puolueiden katkaisun, on vakiintunut. "Viiden prosentin lausekkeen" ansiosta poliittisen kirjon oikealla ja vasemmalla puolella radikaalit organisaatiot eivät voi käyttää kaikkia eduskuntatyöskentelyyn liittyviä etuja ohjelma-asetustensa toteuttamiseen ja popularisoimiseen. Samalla keskuspuolueille tarjotaan eräänlainen etuuskohtelu.