Parasiittiset kasvit
Loiset (loiset) ovat ekologinen kasviryhmä , joka saa ravinteita suoraan muiden kasvien kudoksista. Suurimmassa osassa tapauksista loistaminen tunnetaan koppisiemenosaston ( Magnoliophyta ) edustajien keskuudessa, paljon harvemmin poikkeuksena havupuiden ( Pinophyta ) sekä alemmissa kasveissa - viherlevissä ( Chlorophyta ). Loinen kommunikoi isäntäkasvin kanssa haustorioiden kautta , mikä johtuu itujuuren tai harvoissa tapauksissa varren kudosten muutoksesta [1] .
Tällä hetkellä tunnetaan noin 4100 loiskasvilajia, jotka kuuluvat 19 perheeseen [ 2] .
Luokitus
Parasiittiset kasvit voidaan luokitella seuraavasti:
- 1a. Pakolliset loiset ovat loisia, jotka eivät voi olla olemassa ilman luovuttajaa.
- 1b. Fakultatiiviset loiset ovat loisia, jotka voivat esiintyä ilman luovuttajaa.
- 2a. Varsiloiset ovat loisia, joissa haustorioiden muodostuminen tapahtuu varren kudoksista.
- 2b. Juuriloiset ovat loisia, joissa haustoria muodostuu juurikudoksesta.
- 3a. Holoparasiitit ovat kasveja, jotka ovat täysin loisia muille kasveille ja joissa ei ole käytännössä lainkaan klorofylliä .
- 3b. Puoliloiset ovat loikasveja, jotka myös suorittavat jossain määrin fotosynteesiä. Puoliloiset voivat vastaanottaa luovuttajalta vain vettä ja kivennäisaineita. He voivat myös saada siitä jonkin verran orgaanista ainetta.
Puoliloisten osalta yhtä elementtiä kolmesta termijoukosta voidaan soveltaa yhteen lajiin, esimerkiksi:
- Nuytsia floribunda (Länsi-Australian joulukuusi) on pakollinen juuripuoliloinen.
- Rattle (esimerkiksi Small Rattle ) on valinnainen juuripuoliloinen.
- Misteli on pakollinen varren puoliloinen.
Holoparasiitit ovat aina pakollisia, joten tarvitaan vain 2 termiä, esimerkiksi:
Jotkut loisten edustajat
Rafflesia
Rafflesiaceae -perheen (noin 30 lajia) edustajat loistavat Vinogradov -heimon Tetrastigma - suvun kasveja . Loinen sijaitsee lähes kokonaan isäntäkasvin juurissa tai varressa: vain kukat sijaitsevat ulkopuolella. Tunnetuin edustaja on Arnoldin rafflesia , jolle on ominaista erittäin suuret kukat (halkaisijaltaan jopa metri).
Santal
Venäjän eteläisillä alueilla misteli , voimakkaasti haarautuva monivuotinen pensas, asettuu usein poppelien ja muiden puiden oksille . Tämä kasvi pystyy fotosynteesiin, mutta se saa vettä ja muita mineraaleja haustorian kautta, joka tunkeutuu isäntäpuun ksyleemiin .
Broomrapes
Suurin osa rypäleperheen edustajista on vailla klorofylliä, ja ne elävät kokonaan sen isäntäkasvin kustannuksella, jolla ne kasvavat. Petrov-ristin suvun edustajat tunnetaan laajalti . Sen mehevät, värittömät varret, joissa on yksipuolisia karmiininpunaisia kukkia, ilmestyvät Venäjän metsiin aikaisin keväällä. Maaperässä oleva juuri haarautuu ja muodostaa ristinmuotoisia niveliä, joista kasvin nimi tulee.
Parasitaxus
Parasitaxus on endeeminen Uuden-Kaledonian saarella , ainoa loinen havupuiden joukossa [3] .
Muistiinpanot
- ↑ Haustorian varren alkuperä tunnetaan suvuista dodder ( Cuscuta ) ja Cassytha - mukaan: Zhuk A.V. "The origin of parasitism in kukkivat kasvit" // Bulletin of St. Petersburg State University , 2001, sarja 3, numero 1, ss. 170-186.
- ↑ Nickrent DL, Musselman LJ (2004). Johdatus loiskukkiviin kasveihin. Kasvien terveyden ohjaaja. doi : 10.1094/PHI-I-2004-0330-01
- ↑ Parasitaxus // Kasvien elämä. Puut ja pensaat. - M . : Mir knigi, 2003. - T. 7. - S. 34-35. - (Suuri luonnon tietosanakirja). – 15 000 kappaletta. — ISBN 5-8405-0365-7 .
Linkit
- Cuscutan digitaalinen atlas (Convolvulaceae)
- Parasiittikasvien yhteys
- Outoja ja upeita mykoheterotrofeja
- Parasitic Flowering Plants Arkistoitu 4. heinäkuuta 2006 Wayback Machinessa
- Mistletoe Center
- Parasiittikasvien biologian opinto-opas
- Nickrent, Daniel L. 2002. Maailman loiskasvit.
- Calladine, Ainsley ja Pate, John S. 2000. Hemiparastisen juuripuun Nuytsia floribunda (Labill.) haustoriaalinen rakenne ja toiminta R.Br. ja vesisuhteet isäntiensä kanssa. Annals of Botany 85: 723-731.
- Milius, Susan. 2000. Kasvitiede mistelin alla: Twisters, spitters ja muita kukkaisia ajatuksia romanttisiin hetkiin. Science News 158:411.
- Hibberd, Julian M. ja Jeschke, W. Dieter. 2001 Liukoinen vuoto loiskasveihin. Journal of Experimental Botany 52: 2043-2049.
 Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
|---|---|---|---|---|
| ||||