Rede tot Drakestein, Hendrik van

Hendrik van Rede Drakesteinille
netherl.  Hendrik van Rheede ja Draakestein
Syntymäaika 1637( 1637 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 15. joulukuuta 1691( 1691-12-15 )
Maa
Tieteellinen ala kasvitiede
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Villieläinten systematikko
Hänen kuvaamiensa kasvien nimet voidaan merkitä lyhenteellä " Rheede "

Kansainvälisen kasvitieteellisen nimikkeistön koodin näkökulmasta ennen 1. toukokuuta 1753 julkaistuja kasvien tieteellisiä nimiä ei pidetä todella julkaistuina, eikä tätä lyhennettä käytännössä esiinny nykyaikaisessa tieteellisessä kirjallisuudessa.

Henkilökohtainen sivu IPNI - verkkosivustolla

Hendrik Adriaan van  Rheede tot Draakestein ( 1637 - 1691 ) oli hollantilainen kasvitieteilijä ja siirtomaapoliitikko.

Elämäkerta

Hendrick van Rede syntyi oletettavasti vuoden 1637 alussa Ernst van Reden perheeseen. Hänen äitinsä kuoli helmikuussa 1637 ja hänen isänsä Ernst van Rede kuoli vuonna 1640. Hendrikin isän kuoleman jälkeen Drakesteinin tila siirtyi hänen vanhemmalle veljelleen Godardille. Hendrikin toinen veli Johan oli lippu ; Frederic, kapteeni, kuoli vuonna 1649 taistelussa Portugalia vastaan; Anthony oli sivu oranssin prinssille ; Karel oli Johann protestanttisen ritarikunnan ritari. Hendrik lähetettiin palvelemaan laivastossa lapsena. Noin 1657 Hendrik kirjattiin välimieheksi Hollannin Itä-Intian yhtiöön .

Rede osallistui Cochinin ensimmäiseen piiritykseen vuonna 1662 amiraali Reiklof van Goonsin johdolla . Toisen onnistuneen kaupungin piirityksen ( 1663 ) jälkeen Rede sekä Johan Bax ja Barend van Schuylenburg ylennettiin kapteeniksi. Vuonna 1669 Hendrik van Rede nimitettiin Hollannin Malabarin johtajaksi.

Vuonna 1677 Rede palasi Alankomaihin. Vuodesta 1684 Hendrik oli Hollannin Itä-Intian yhtiön pääedustaja.

15. joulukuuta 1691 Hendrick van Rede kuoli laivalla, joka oli matkalla Suratiin . Hänet haudattiin Suratiin tammikuussa 1692.

Jotkut tieteelliset artikkelit

H. van Reden mukaan nimetyt kasvitaksonit

Muistiinpanot

  1. LIBRIS - 2012.

Kirjallisuus