pinkki hattu | |
---|---|
est. Roosa kubar | |
Genre | elokuvaessee, draama, sovitus |
Tuottaja | Veljo Kasper |
Käsikirjoittaja _ |
perustuu Lilly Prometin tarinaan |
Operaattori | Harry Rehe |
Säveltäjä | Jan Ryaets |
tuotantosuunnittelija | Rein Raamat |
Elokuvayhtiö | Tallinnan elokuvastudio |
Kesto | 20 minuuttia. |
Maa | Neuvostoliitto |
vuosi | 1963 |
IMDb | ID 0445681 |
The Pink Hat on vuodelta 1963 ilmestynyt neuvostoliittolainen lyhytelokuva, joka perustuu Lilly Prometin [1] [2] samannimiseen tarinaan, ohjaajana Velyo Kyasper , hänen debyyttinsä on VGIK :stä valmistuneen opinnäytetyö ( Lev Kuleshovin työpaja ).
Suuren isänmaallisen sodan viimeiset päivät . Neuvostoliiton joukot saapuvat kaupunkiin vapautettuina natseista. Kaksi naista Neuvostoliiton sotilashenkilöstöstä - vanhempi kersantti ja sotamies - hyvin nuori, näennäisesti melko tyttö, majoitetaan yöksi taloon, jossa ilmeisesti äskettäin on johtanut saksalainen upseeri. Ja se on outoa, mutta tyhjässä talossa vaatehuoneessa on naisen vaaleanpunainen hattu, joka näyttää olevan jotain epätodellista, kauan unohdettua ja tarpeetonta monien vuosien sodan taustalla. Hattu näyttää ihmeeltä tytölle, joka kasvoi sodassa eikä koskaan nähnyt sellaisia asioita. Unessa hän näkee itsensä tässä hatussa ja kauniissa mekossa, kiertelemässä tanssissa. Sydämeen piilossa oleva kauneuden tunne ja luonnollinen naisellisuus vaativat veronsa - aamulla kotoa lähtiessään tyttö päättää kokeilla peilin edessä hattua univormuhattunsa sijaan ja kuolee ... kaunis vaaleanpunainen hattu on louhittu.
Herta Elviste luo uskottavan, terävän ja persoonallisen lähikuvan, joka voisi antaa elokuvalle luonnetta. … Elokuvan huono puoli on, että tämä vaaleanpunainen hattu jää yleensä vain hatuksi. Tietty symbolismin sävy, jonka näyttelijä antaa hänelle, ei voi täysin pelastaa tilannetta. Debutantti Aneken Axel esiintyy tässä kohtauksessa, mutta siitä puuttuu myös syvyyttä, alatekstiä.
Alkuperäinen teksti (arvio)[ näytäpiilottaa] Herta Elviste loob usutava selgepiirilise iseloomulikust lähikaadrist, mis voisi anda filmi tegelaskuju. … Filmi puudus seisnebki selles, et too roosa kübar kipub jääma päällä kübaraks. Teatud symboolsusevarjund, mitä näyttelijäpeli, joka antaa, ei onnistu täydellisesti pelastaa. Debütant Eneken Aksel esiintyy selles stseenis küll tunnustust väärivalt, kuid temalgi jää vajaka sügavusest, alltekstist . - Õie Orav - Tallinnfilm: Mängufilmid 1947-1976 / Õie Orav. - Eesti Entsüklopediakirjastus, 2003. - 775 l. - lk. 298Temaattiset sivustot |
---|