Ruzhanyn sillanpää on yksi Narew -joen oikealla rannalla sijaitsevista sillanpäistä Ruzhanin kaupungin alueella (80 km Varsovasta koilliseen ) [1] , jonka 1. Valko-Venäjän joukot valtasivat syyskuussa 1944. Front (Neuvostoliiton marsalkka K. K. Rokossovsky ). Usein yhdistettynä viereisen Serock-sillanpään kanssa nimellä Narevsky-sillanpää .
3. syyskuuta murtautuessaan vihollisen välipuolustuslinjan läpi 15-20 kilometriä Narew-joesta itään 48. armeijan etujoukot (kenraaliluutnantti P. L. Romanenko ) ylittivät 4. syyskuuta aamunkoitteessa joen kylän läheisyydessä. Sharlat (9-12 km kaakkoon Ruzhanista) ja valloitti pienen sillanpään sen oikealla rannalla. Syyskuun 5. päivän loppuun mennessä sillanpäälle siirretyt 29. ja 42. kiväärijoukon pääjoukot laajensivat sen 8 kilometriin rintamalla ja 4,5 kilometrin syvyyteen.
Fasistiset saksalaiset joukot (jalkaväki, noin 150 panssarivaunua ja rynnäkköase) aloittivat sarjan rajuja vastahyökkäyksiä , jotka jatkuivat syyskuun 12. päivään asti . 48. armeijan joukot torjuivat vihollisen vastahyökkäykset ja laajensivat sillanpäätä 11 kilometriin rintamalla ja 5-8 kilometrin syvyyteen.
Syyskuun loppuun mennessä Ruzhanskin sillanpäälle varustettiin kaksi puolustuslinjaa, lokakuun alussa 48. ( 21. syyskuuta osana 2. Valko-Venäjän rintamaa ) ja 3. armeijan pääjoukot ylittivät sillanpään , joka 10. lokakuuta lähti hyökkäykseen ja laajensi sillanpäätä 4. marraskuuta 1944 43 kilometriin rintamalla ja 20 kilometrin syvyyteen.
Sillanpäällä oli suuri merkitys Neuvostoliiton joukkojen tulevan hyökkäyksen kehittämiselle Itä-Preussissa. Helmikuuhun 1945 mennessä 2. Valko-Venäjän rintaman yksi panssarivaunu ja kolme yhdistettyä asearmeijaa keskitettiin Ruzhanyn sillanpäähän. Mlavsko -Elbing-operaatiossa tammikuussa 1945 nämä Ruzhanyn sillanpään joukot antoivat viholliselle suurimman iskun.
| Sillanpäät suuressa isänmaallisessa sodassa | |
|---|---|
| |