Rychkov, Nikolai

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 27. elokuuta 2019 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .
Nikolai Mikhailovich Rychkov
Neuvostoliiton oikeusasioiden kansankomissaari
19. tammikuuta 1938  - 15. maaliskuuta 1946
Edeltäjä Nikolai Vasilievich Krylenko
Seuraaja Virka on lakkautettu, hän on kuin Neuvostoliiton oikeusministeri
Neuvostoliiton oikeusministeri
19. maaliskuuta 1946  - 29. tammikuuta 1948
Edeltäjä Asema perustettu.
Seuraaja Konstantin Petrovitš Gorshenin
RSFSR:n syyttäjä
Elokuu 1937  - tammikuu 1938
Edeltäjä Faina Efimovna Nyurina
Seuraaja Ivan Terentievich Golyakov
Syntymä 20. marraskuuta ( 2. joulukuuta 1897 ) ratkaisu Belokholunitskyn tehdas , Sloboda Uyezd , Vyatkan kuvernööri( 1897-12-02 )
Kuolema 28. maaliskuuta 1959 ( 61 -vuotias ) Malakhovka , Lyuberetsky District , Moskovan alue( 28.3.1959 )
Lähetys NKP vuodesta 1917
Palkinnot
Leninin käsky Leninin käsky Leninin käsky Punaisen lipun ritarikunta
Punaisen lipun ritarikunta

Nikolai Mikhailovich Rychkov ( 1897 - 1959 ) - Neuvostoliiton valtiomies, lakimies. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston varajäsen 2. kokouksessa.

Elämäkerta

Hän joutui ristiriitaan bolshevikkien kommunistisen puolueen keskuskomitean henkilöstöosaston oikeus- ja syyttäjäosaston johtajan A. Bakakinin kanssa. Rychkovia vastaan ​​järjestettiin kampanja, ja tammikuussa 1948 hänet erotettiin virastaan. Neuvostoliiton oikeusministeriön tapausten hyväksymis- ja toimituskomissio totesi Rychkovin työn epätyydyttäväksi.

Osallistuminen joukkotuhotoimiin

Hän osallistui aktiivisesti joukkotuhotoimiin osana Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegiumia. Moskovan näyttelyoikeudenkäynnin osallistuja 1936-1938. Vuosina 1937-1938. matkusti toistuvasti Neuvostoliiton itäisille alueille, missä hän johti suurimpia oikeudenkäyntejä "vastavallankumouksellisista rikoksista", joiden väitetään syyllistyneen johtavan alueellisen eliitin ja paikallisen älymystön toimeen.

Neuvostoliiton oikeuden kansankomissaarina hän antoi toistuvasti määräyksiä vastavallankumouksellisten rikosten käsittelymenettelystä. Samalla hän määräsi oikeudellisen formalismin ja mahdollisia syytöksiä vastaan ​​"vakuuttamisen" ohjaamana tuomioistuimet noudattamaan tiukasti menettelynormeja mahdollisia tapauksia käsitellessään.

Hän osallistui aktiivisesti joukkokampanjoihin työrikostapauksissa (Neuvostoliiton PVS:n asetus 26.6.1940), pikkuhuliganismissa ja yrityksissä tapahtuneista pikkuvarkauksista (Neuvostoliiton PVS:n asetus 08/1940). 10/1940), sotilaslaitoksissa tehdyissä työrikoksissa (Neuvostoliiton PVS:n asetus 26.12.1941) jne.

Vuosina 1947-1948 hän johti avoimien oikeudenkäyntien pysyvää komissiota tärkeimmissä tapauksissa, joissa Saksan armeijan entiset sotilaat ja saksalaiset rangaistuselimet paljastettiin julmuuksissa Neuvostoliiton kansalaisia ​​vastaan ​​väliaikaisesti miehitetyllä Neuvostoliiton alueella.

Kirjallisuus