Nikolai Mikhailovich Rychkov | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
Neuvostoliiton oikeusasioiden kansankomissaari | ||||||
19. tammikuuta 1938 - 15. maaliskuuta 1946 | ||||||
Edeltäjä | Nikolai Vasilievich Krylenko | |||||
Seuraaja | Virka on lakkautettu, hän on kuin Neuvostoliiton oikeusministeri | |||||
Neuvostoliiton oikeusministeri | ||||||
19. maaliskuuta 1946 - 29. tammikuuta 1948 | ||||||
Edeltäjä | Asema perustettu. | |||||
Seuraaja | Konstantin Petrovitš Gorshenin | |||||
RSFSR:n syyttäjä | ||||||
Elokuu 1937 - tammikuu 1938 | ||||||
Edeltäjä | Faina Efimovna Nyurina | |||||
Seuraaja | Ivan Terentievich Golyakov | |||||
Syntymä |
20. marraskuuta ( 2. joulukuuta 1897 ) ratkaisu Belokholunitskyn tehdas , Sloboda Uyezd , Vyatkan kuvernööri |
|||||
Kuolema |
28. maaliskuuta 1959 ( 61 -vuotias ) Malakhovka , Lyuberetsky District , Moskovan alue |
|||||
Lähetys | NKP vuodesta 1917 | |||||
Palkinnot |
|
Nikolai Mikhailovich Rychkov ( 1897 - 1959 ) - Neuvostoliiton valtiomies, lakimies. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston varajäsen 2. kokouksessa.
Hän joutui ristiriitaan bolshevikkien kommunistisen puolueen keskuskomitean henkilöstöosaston oikeus- ja syyttäjäosaston johtajan A. Bakakinin kanssa. Rychkovia vastaan järjestettiin kampanja, ja tammikuussa 1948 hänet erotettiin virastaan. Neuvostoliiton oikeusministeriön tapausten hyväksymis- ja toimituskomissio totesi Rychkovin työn epätyydyttäväksi.
Hän osallistui aktiivisesti joukkotuhotoimiin osana Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegiumia. Moskovan näyttelyoikeudenkäynnin osallistuja 1936-1938. Vuosina 1937-1938. matkusti toistuvasti Neuvostoliiton itäisille alueille, missä hän johti suurimpia oikeudenkäyntejä "vastavallankumouksellisista rikoksista", joiden väitetään syyllistyneen johtavan alueellisen eliitin ja paikallisen älymystön toimeen.
Neuvostoliiton oikeuden kansankomissaarina hän antoi toistuvasti määräyksiä vastavallankumouksellisten rikosten käsittelymenettelystä. Samalla hän määräsi oikeudellisen formalismin ja mahdollisia syytöksiä vastaan "vakuuttamisen" ohjaamana tuomioistuimet noudattamaan tiukasti menettelynormeja mahdollisia tapauksia käsitellessään.
Hän osallistui aktiivisesti joukkokampanjoihin työrikostapauksissa (Neuvostoliiton PVS:n asetus 26.6.1940), pikkuhuliganismissa ja yrityksissä tapahtuneista pikkuvarkauksista (Neuvostoliiton PVS:n asetus 08/1940). 10/1940), sotilaslaitoksissa tehdyissä työrikoksissa (Neuvostoliiton PVS:n asetus 26.12.1941) jne.
Vuosina 1947-1948 hän johti avoimien oikeudenkäyntien pysyvää komissiota tärkeimmissä tapauksissa, joissa Saksan armeijan entiset sotilaat ja saksalaiset rangaistuselimet paljastettiin julmuuksissa Neuvostoliiton kansalaisia vastaan väliaikaisesti miehitetyllä Neuvostoliiton alueella.