| Salacgrivan alue | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| Salacgrivas novads | ||||||
|
||||||
| Keskusta | Salacgriva | |||||
| Neliö | 637,6 km² | |||||
| Väestö (2011) | 8323 | |||||
| Tiheys | 13,05 henkilöä/km² | |||||
| Luotu | vuonna 2009 | |||||
| Poistettu | 2021 | |||||
| Neuvoston puheenjohtaja | Dagnis Staubergs | |||||
| Alueelliset yksiköt |
2 kaupunkia ja 3 seurakuntaa Salacgrīva kaupunki Ainaži kaupunki Ainaži seurakunta Liepupen seurakunta Salacgrīvan kunta | |||||
| Verkkosivusto | salacgriva.lv | |||||
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | ||||||
Salacgrivan alue ( latinaksi Salacgrīvas novads ) on entinen hallinnollis-alueellinen yksikkö Pohjois- Latviassa , Vidzemen historiallisella ja kulttuurisella alueella . Alue koostui kolmesta volostista ja kahdesta kaupungista - Ainazi ja Salacgriva , joista viimeinen oli alueen keskus.
Alueen pinta-ala oli 637,6 km² [1] . Se rajautui Latvian Limbazhin , Aloin alueiden ja Viron Pärnun läänin kanssa . Lännestä sitä pesi Riianlahti .
Alue muodostettiin 1. heinäkuuta 2009 osasta hajotettua Limbazin aluetta . Vuoteen 1949 asti tämä alue kuului Valmieran (Wolmarin) piirikuntaan .
Vuonna 2021 Salacgrivan seutu lakkautettiin uuden hallinto-alueuudistuksen seurauksena [2] . Sen alueesta tuli osa Limbažin aluetta .
Vuonna 1937 Unghenin kaupungissa[ selventää ] löydettiin 10. vuosisadan kufic-kolikoiden aarre. Yksi dirhameista oli 792/793 [ 3] .
1. tammikuuta 2010 alueen väkiluku oli 9 408 henkilöä [4] .
Alueen väestön kansallinen koostumus Latvian vuoden 2011 väestölaskennan tulosten mukaan:
| Kansallisuus | Lukumäärä, henkilöä (2011) |
% |
|---|---|---|
| latvialaiset | 7589 | 91,18 % |
| venäläiset | 366 | 4,40 % |
| valkovenäläiset | 66 | 0,79 % |
| ukrainalaiset | 120 | 1,44 % |
| puolalaiset | 44 | 0,53 % |
| liettualaiset | 51 | 0,61 % |
| Muut | 87 | 1,05 % |
| Kaikki yhteensä | 8323 | 100,00 % |