Severo-Buzashinsky öljy- ja kaasualue on öljy- ja kaasualue Etelä-Mangyshlakin alueen pohjoisosassa Mangystaun alueella . Tämän alueen löydön katsotaan tapahtuneen 1974 ( Karazhanbas -kentän löytö ).
Buzashinskyn öljy- ja kaasualuetta rajoittaa maantieteellisesti pohjoisesta ja lännestä Kaspianmeri , idästä Pohjois-Ustyurtin öljy- ja kaasualue ja etelästä Gorny Mangyshlak . Buzashinskyn öljyn ja kaasun kantava alue on pääosin mesotsoisen öljyn ja kaasun kertymistä ( jura , liitukausi ), osittain kainosooinen ( paleogeeninen ) kaasukertymä.
Kuvattua öljy- ja kaasualuetta hallitsee samannimisen ensimmäisen luokan syvä painuma, Z. A. Tabasaranskyn mukaan nämä ovat Bozashinin nousu ja Etelä-Bozashinin pohja.
Suurin määrä suuria ja keskikokoisia esiintymiä löydettiin Bozashinskoen noususta. Öljy- ja kaasualue löydettiin vuonna 1974 ( Karazhanbas ). Seuraavina vuosina löydettiin Pohjois-Buzachin kaasu- ja öljykenttä (1975), Kalamkasin kaasu- ja öljykenttä (1976), Armanin kaasu- ja öljykenttä (1979), Karaturunin kaasu- ja öljykenttä (1980) ja muut.
Esiintymiä säätelevät brakyantikliiniset ja kupolin muotoiset lavatyyppiset kohotukset, jotka ovat tektonisesti häiriintymättömiä tai vähäisemmässä määrin häiriintyneitä, usein suurikokoisia ja suurin amplitudi tasorakenteille (80-100 metriä tai enemmän).
Yleisin esiintymä on kerrosmainen kaari, harvemmin tektonisesti, litologisesti ja stratigrafisesti seulotut esiintymät. Öljyä ja kaasua kantavat kivet ovat hiekka- ja aleurikiviä, joilla on korkeat säiliöominaisuudet.
Tuotantohorisonttien syvyydet vaihtelevat 228-466 metristä Karazhanbasin kentällä 2944 metriin Karakudukin kentällä (horisontti VIII).
| Kazakstanin öljyä ja kaasua sisältävät altaat | |
|---|---|
| Kaspian |
|
| Turan |
|
| Tien Shan-Pamir | |
| Länsi-Siperia | |
| Mangystau-Ustyurt | |