| Ukrainan sanakirja | |
|---|---|
| ukrainalainen Ukrainan elokuva sanakirja | |
| Tekijä | koonnut Boris Grinchenko |
| Genre | Ukraina - venäjä sanakirja |
| Alkuperäinen kieli | Venäjän kieli |
| Alkuperäinen julkaistu | 1907-1909 (1. painos, 4 osaa) |
| Kuljettaja | kirja |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
"Ukrainan kielen sanakirja" ( ukr. "Ukrainan kielen sanakirja" ) on " Kyivskaya Starina " -lehden toimittajien keräämä ukraina - venäläinen sanakirja , jonka Boris Grinchenko on lisännyt hänen omaan materiaaliinsa ja julkaistiin vuonna 1907. -1909 Kiovassa 4 osana. Ukrainan kielen rekisteröidyt sanat siinä selitetään venäläisillä vastaavuuksilla tai (paljon harvemmin) kuvailevasti, suurin osa niistä on kuvattu lausein. [ 1 ] Sanakirjassa käytetty oikeinkirjoitus on nimeltään grinchenkovka [3] ).
"Ukrainan kielen sanakirjaa" koottiin 46 vuoden ajan vuosina 1861-1907, ja sillä oli suuri vaikutus ukrainan kirjallisen kielen muodostumiseen ja kirjalliseen oikeinkirjoitukseen. Sanakirja sisältää 66 605 sanaa [4] . Neljännen osan lopussa "Ihmisten jumalanimet" on annettu erillisenä liitteenä. "Ukrainan kielen sanakirja" on täydellisin ja leksikografisesti täydellisin ukrainan sanakirja 1900-luvun alkuun asti. Sanakirjan laatimisen aloittivat Jevgeni Timtšenko ja Vladimir Naumenko , jotka virtaviivasivat Osnova-lehden 1861-1862 leksikaalista aineistoa ja myöhempiä leksikaalisia koostumuksia ja julkaisivat vuonna 1897 (venäjän kielellä) ensimmäiset arkit (kirjaimet A-B) liitteenä. "Kiev antiquity" -lehteen.
Vuodesta 1902 lähtien B. Grinchenko oli mukana sanakirjan parissa. Hän käytti monien Kyiv Starina -lehden kirjeenvaihtajien teoksia, keräsi aineistoa kaunokirjallisista teoksista ja kansanperinnelähteistä, käytti osittain aikaisempia tämän tyyppisiä sanakirjoja ja lisäsi merkittävää omaa aineistoa (murre- ja kansanperinteitä). [yksi]
Venäläinen akateemikko A. A. Shakhmatov antoi "Sanakirjalle ..." korkean arvosanan; Pietarin tiedeakatemian yleiskokouksessa vuonna 1905 "Ukrainan kielen sanakirja" palkittiin N. I. Kostomarovin toisella palkinnolla "parhasta pikkuvenäläisen sanakirjasta". [yksi]
"Sanakirja ..." tallensi elävän ukrainan kielen. Siinä kansanperinteen ja kirjallisuuden sanaston ohella myös dialektismit ovat kiinteät , joskus suppeasti paikallisia; ne on enimmäkseen dokumentoitu. Ukrainan fraseologia on laajalti edustettuna , usein selittämällä sen alkuperää. [1] Kasvien ja eläinten nimillä on yleensä annettu niiden latinalaiset tieteelliset vastaavuudet. Sanakirjan esipuheessa B. Grinchenko antoi lyhyen mutta melko yksityiskohtaisen yleiskatsauksen ukrainalaisen leksikografian historiasta . [1] Sanakirjan ukrainankielinen osa on painettu B. Grinchenkon erityisesti kehittämällä uudella kirjoitusasulla, joka on nykyajan ukrainan kirjoitustavan taustalla.
Sanakirjan esipuheessa Grintšenko totesi, että sen painoksessa "oppitaan oikeinkirjoitus, jota käytetään ukrainan rinnakkaisissa Imperiumin tiedeakatemian toisen osaston kokoamassa venäjän kielen sanakirjassa " ja samaan aikaan käytetään tiedeseuran tieteellisissä ja muissa julkaisuissa . Shevchenko Lvovissa ". [5]
Grinchenko ei diplomaattisesti maininnut keisarillisen tiedeakatemian toisen haaran erityisesti perustetun komission suosituksia, joihin sanakirjan painamisesta vastaava V. M. Domanitsky puhui . Komissio ehdotti erillisessä kokouksessa:
Ehdotukset lähetettiin keskusteltavaksi ukrainalaisille filologeille, erityisesti B. Grinchenkolle, P. Zhytetskylle ja K. Mikhalchukille . Vastauksessaan B. Grintšenko puolusti yo, yo ja heittomerkin oikeinkirjoitusta. [7] Hän sovelsi näitä " galicialaisen " ortografian elementtejä "Ukrainan kielen sanakirjan" julkaisussa (hän käytti myös heittomerkkiä labiaalisten konsonanttien jälkeen ennen є , ї, i, yu , puhui vain käyttämisen puolesta і pehmeiden konsonanttien jälkeen). Vastoin Taras Shevchenko -tieteellisen seuran sääntöjä B. Grintšenko painoi suuren joukon yleisiä nimiä Dneprin ääntämisen mukaan alkukirjaimella ja : idoli, izhitsia, ikati, ilky, muu, indica, irzha, Irid ( Herodes), kipinä ja monet muut .
Hyvin lähellä "Grinchenkon" kirjoitusasua on E. Timchenkon käyttämä oikeinkirjoitus. [kahdeksan]
B. Grinchenkon roolista I. Ogienko sanoi: "Tämän sanakirjan oikeinkirjoitus hyväksyttiin kaikissa ukrainankielisissä painoksissa ja julkaisuissa. Tämä oikeinkirjoitus, jälkenä koko 1800-luvun kirjailijoiden ja koko Ukrainan kansan yhteisestä työstä, hallitsi Ukrainaa ja on ollut kanssamme tähän päivään asti” [2] . Sitä ei vieläkään käytetä kaikissa yksityiskohdissa. Esimerkiksi Venäjän-ukrainalaisen maantieteellisen terminologian sanakirjassa, jonka on laatinut Ukrainan koulukasvatusyhdistyksen luonnollinen komissio (1917), heittomerkkiä ei käytetä: zgirya, skamyanіlіst. [9]
"Sanakirja ..." on painettu uudelleen useammin kuin kerran:
Online-versiot