Sosiaalinen infrastruktuuri

Sosiaalinen infrastruktuuri  on joukko toimialoja ja yrityksiä, jotka toiminnallisesti varmistavat väestön normaalin elämän. Näitä ovat: asuminen, sen rakentaminen, sosiaali- ja kulttuuritilat, koko asumis- ja kunnallispalveluala, terveydenhuoltoalan yritykset ja organisaatiot, koulutus, esiopetus; virkistykseen ja vapaa-aikaan liittyvät yritykset ja organisaatiot; julkiset ateriapalvelut, palvelut, urheilu- ja virkistystilat; matkustajaliikenne ja julkinen viestintä; laitosten järjestelmä, joka tarjoaa oikeudellisia ja rahoitusluottopalveluja (oikeudelliset neuvot, notaaritoimistot, säästöpankit, pankit) jne. [1] .

Sosiaalisen infrastruktuurin tekijät:

1) Kuluttaja on päätekijä (väestön sijainti);

2) Luonnonvaratekijä (liittyy vesistöihin, metsiin, vuoriin);

3) "Tiedeintensiivinen" tekijä (suuntautuu kohti tiedekeskuksia. Esimerkiksi: korkeakoulutus (yliopisto, instituutti);

4) Kuljetustekijä (sijoittamisen aikana infrastruktuuritilojen väestön kulkuyhteyksien saatavuus otetaan aina huomioon).

Määritelmä ja luokitus

Ensinnäkin on huomattava, että sosiaalisen infrastruktuurin allokointi on yksi yleisimmistä talouden infrastruktuurin luokituksista , joka tässä tapauksessa jaetaan tuotantoon ja ei-tuotantoon (sosiaalinen) [2] . Sosiaalinen infrastruktuuri on toimialoja, alasektoreita, jotka liittyvät epäsuorasti tuotantoprosessiin [3] siinä mielessä, että ne tarjoavat edellytykset väestön työlle ja sosiaaliselle toiminnalle, toiminnalle kulttuurin, elämän, sosiaalisen ja ihmisten välisen viestinnän alalla [4] ] .

Sosiaalinen infrastruktuuri puolestaan ​​on jaettu [5] :

1. Sosioekonominen - varmistaa yksilön kokonaisvaltaisen kehityksen (koulutus, terveydenhuolto, kulttuuri);
2. Kotitalous - luo tietyt olosuhteet väestön elämälle (vähittäiskauppa, apuohjelmat, asuntokanta jne.).

Sosiaalinen infrastruktuuri 1900-luvun jälkipuoliskolla

1900-luvun puolivälistä lähtien kaikissa kehittyneen markkinatalouden maissa sosiaalisen infrastruktuurin kehittämisprosessi on kiihtynyt jyrkästi. Tieteellisen ja teknologisen vallankumouksen käyttöönotto edellytti ensinnäkin työvoiman laadun jyrkkää nousua älykkyyden kehittämisen, terveyden edistämisen ja työmotivaatioiden muuttamisen kautta, mikä stimuloi sosiaalisen infrastruktuurin eri alojen kehitystä. Toiseksi sosiaalisen infrastruktuurin sektoreille ja alueille luotiin laadullisesti uusi teknologisesti materiaali- ja tekninen pohja, mikä varmisti sen toiminnan korkean tehokkuuden. Kolmanneksi tieteellisen ja teknologisen vallankumouksen käyttöönottoa materiaalituotannon aloilla seurasi henkilöstömäärän merkittävä väheneminen, mikä loi mahdollisuuden merkittävään työvoiman uudelleenjakoon palvelusektorilla, myös sosiaalisen infrastruktuurin alalla.

Sosiaalisen infrastruktuurin tilojen kehittäminen ja tehokas toiminta, niiden saavutettavuus väestölle on tärkeä edellytys maan väestön suurimman osan elämäntason ja elämänlaadun parantamiselle.

Sosiaalisen infrastruktuurin arviot

Sosiaalisen infrastruktuurin arvioinnilla on tärkeä rooli nykyaikaisissa tilastotutkimuksissa, joita sekä yksittäiset maat että kansainväliset järjestöt tekevät asianmukaisen avun antamiseksi. Esimerkiksi Maailmanpankki käyttää seuraavia indikaattoreita [6] :

1. Sairaalasänkyjen määrä;
2. Lääkäreiden lukumäärä;
3. Peruskoulun opettajien lukumäärä;
4. Yläasteen opettajien määrä.

Muistiinpanot

1. ↑ Sosiaalinen infrastruktuuri: rooli ja merkitys alueen kehityksessä . cyberleninka.ru . Käyttöönottopäivä: 2.8.2020. (määrätön)
2. ↑ Kokurin D.I., Nazin K.N. Venäjän talouden infrastruktuuripotentiaalin muodostus ja toteutus. - M. : Translit, 2011. - S. 54-55. — 336 s. - ISBN 978-5-94976-658-3 .
3. ↑ Zhamin V. Sosialismin infrastruktuuri // Taloustieteen kysymyksiä. - 1977. - Nro 2 . - S. 13-20 .
4. ↑ Shulgina I.V. Tieteen infrastruktuuri Neuvostoliitossa. - M . : Nauka, 1988. - S. 25. - ISBN 5-02-011854-0 .
5. ↑ Homelyansky B.N. Yhteiskuntasuunnittelun taloudellinen vaikutus. Sosioekonominen infrastruktuuri lisääntymisprosessissa. - M . : Ajatus, 1980. - S. 14.
6. ↑ Kokurin D.I., Nazin K.N. Venäjän talouden infrastruktuuripotentiaalin muodostus ja toteutus. - M. : Translit, 2011. - S. 248-250. — 336 s. - ISBN 978-5-94976-658-3 .

Kirjallisuus

• Safronov N. A. Organisaation (yrityksen) taloustiede. — M.: Economist, 2004. — 251 s. — ISBN 5-98118-003-X