Spektritermi on alijärjestelmän tila, jossa kiertoradan kokonaisliikemäärä ja monikertaisuus määritetään. Joskus termi ymmärretään tietyn tason todelliseksi energiaksi. Termien väliset siirtymät määräävät sähkömagneettisen säteilyn emissio- ja absorptiospektrit .
Atomin termit merkitään yleensä isoilla kirjaimilla S , P , D , F ja edelleen aakkosjärjestyksessä ohittaen J -kirjaimen, mikä vastaa kiertoradan kulmamomentin kvanttiluvun arvoa L = 0, 1, 2, 3, jne. Ensimmäiset neljä kirjainta ovat peräisin 1800-luvun lopun spektriviivojen luokittelusta. ("terävä", "pääasiallinen", "hajautunut" ja vuonna 1907 lisättiin "fundamental") [1] . Kokonaiskulmamomentin J kvanttiluku saadaan oikeassa alakulmassa olevasta indeksistä. Pieni luku ylhäällä vasemmalla tarkoittaa termin monikertaisuutta ( multipliciteettia ), joka on yhtä suuri kuin 2 S +1, missä S on elektronien kokonaisspin. Esimerkiksi symbolit 2 P 1/2 ja 2 P 3/2 tarkoittavat duplettitasoja, joissa L = 1, S = 1/2 ja J = 1/2, 3/2. Joskus (yleensä yksielektronisille atomeille ja ioneille) johtava kvanttiluku merkitään termisymbolin eteen (esim. 2 2 S 1/2 ).
Termien suhteellinen energia voidaan määrittää Hundin säännöllä .
Spektroskopiassa elektronitermi ymmärretään yleensä eroksi maa- ja viritystilojen energioiden välillä. Jälkvanttikemiallisessa kuvassa yksinkertaisen molekyylin elektronitermi muodostuu atomitermien suhteellisesta summasta, mikä mahdollistaa optisten (valenssi)elektronien lukumäärän määrittämisen tietyllä viritysenergialla elektroniabsorptiospektreistä. [2]