Tammaritu

Tammaritu - Eelamin  kuningas , hallitsi kahdesti, vuosina 650-649 eaa. e. ja vuonna 646 eaa. e.

Elämäkerta

Tammaritu on yksi kolmesta Urtakin pojasta , jotka aikoinaan saivat suojaa Assyriasta . Kun Assurbanipalin joukot voittivat Te-Ummanin ja valloittivat Eelamin, Assyrian kuningas jakoi sen osiin ja luovutti sen Urtakin pojille. Tammaritu sai hallintaansa Ulaijoen Hidala ja ympäröivät vuoristoalueet.

Hän nosti kapinan vanhempaa veljeään Humban nikash II:ta vastaan ​​ja teloitti hänet koko perheensä kanssa. Valtaistuimen kaappauksen ja Elamin uudelleen yhdistämisen jälkeen Tammaritu ei aikonut muuttaa kukistetun ja murhatun veljensä politiikkaa. Assyrialaisten herruuden viha oli niin suuri elamilaisten enemmistön keskuudessa, että Tammaritu, kuten Humban-nikash, alkoi ylistää Te-Ummania, joka kuoli taistelussa Assyriaa vastaan. Hän oli närkästynyt assyrialaisten joukkomurhasta setänsä kanssa ja julisti: "Onko sen tarkoitus tappaa Eelamin kuningas omassa maassaan hänen armeijansa läsnäollessa."

Tammaritun asema oli kuitenkin epävarma. Elamilaiset eivät ilmeisesti todellakaan uskoneet hänen lausuntojaan sympatiasta itsenäisyystaistelua kohtaan. Vuonna 649 eaa. e. kapinan Tammaritua vastaan ​​nosti Indabigash , joka ei kuulunut vanhaan kuninkaalliseen taloon, joka tahrasi itsensä elamilaisten silmissä jatkuvilla petoksilla, sotilaallisilla epäonnistumisilla ja salaliitolla assyrialaisten kanssa. Indabigashin voittama Tammaritu veljiensä, sukulaistensa ja kourallisen lähitovereineen pakeni meritse. Hänen aluksensa sotkeutui merenrannan soiden labyrinttiin. Tammaritu nousi veneeseen ja pitkien vaellusten jälkeen, tuskin elossa nälkään, joutui Bel-ibnin vangiksi. Hän lähetti vangin Niniveen, jossa näyteltiin kohtaus, jota Ashurbanipal kuvaili seuraavin sanoin:

"Tammaritu, hänen veljensä, hänen perheensä, hänen isänsä talon siemen sekä 85 ruhtinasta, heidän kannattajansa, pakenivat Indabigashista. Alasti kohdussaan he ryömivät ja tulivat Niniveen. Tammaritu suuteli kuninkaalliseni jalkoja ja pyyhkäisi maan parrallaan. Hän asettui vaunujeni rattiin, värväytyi suorittamaan minulle orjapalvelusta. Ashur-jumalan ja jumalatar Istarin käskystä hän pyysi majesteettiani täyttämään tuomionsa ja auttamaan häntä. Hän seisoi edessäni ja ylisti mahtavien jumalieni pätevyyttä, jotka tulivat avuksi. Minä, Ashurbanipal, leveä sydän, en muista pahaa, annoin anteeksi syntejä, armahdin Tammaritia ja asetin hänet itse, hänen isänsä talon siemenen kanssa palatsiini.

Vuonna 646 eaa. e. Assyrialaiset asettivat Tammaritun jälleen Eelamin valtaistuimelle, mutta ensimmäisellä tilaisuudella hän yritti jälleen saavuttaa itsenäisyyden Assyriasta. Kutsuessaan maan väestöä epätoivoiseen vastustukseen valloittajia kohtaan, hän kääntyi assyrialaisen kronikkakirjoittajan mukaan alamaistensa puoleen sanoilla: ”Miksi Eelamin kansa on muuttunut? Assyrialaiset tulevat ja ottavat saaliin."

Tällä kertaa Tammaritu ei kuitenkaan hallitsi pitkään. Hän kaadettiin toisen kapinan seurauksena, tuli Ashurbanipalille anoen häneltä apua ja jätettiin Niniven palatsiin panttivangiksi. Noin 640 eaa. e. osallistui Ashurbanipalin voittokulkueen, ja hänet valjastettiin yhdessä kahden muun vangitun elamilaisen kuninkaan ( Khumban-Khaltash III ja Pa'e ) ja arabisheikki Wayaten kanssa vaunuihinsa.

Kirjallisuus

• Hinz V. Elamin osavaltio / Per. hänen kanssaan. L. L. Shokina. - M . : Naukan itäisen kirjallisuuden pääpainos, 1977. - 191 s.

Bibliografisissa luetteloissa	GND : 1015865933 VIAF : 187580010 WorldCat VIAF : 187580010