Tektonosfääri

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 12. maaliskuuta 2019 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 8 muokkausta .
Geosfäärit
Sisäinen:
Kuori
- Mannermainen
- Oceanic
Viitta
- Astenosfääri
- Yläosa
- Alempi
Ydin
- Ulkoinen
- Sisäinen
Ulkoinen:
Litosfääri
- Stratisfääri
Hydrosfääri
Tunnelma
- Stratosfääri
- Mesosfääri
- Termosfääri
Ionosfääri
Magnetosfääri
= Eksosfääri
Monimutkainen:
Maantieteellinen
Biosfääri
- Biogeosfääri
- Ekosfääri
- Pedosfääri
Kryosfääri
- Glasiosfääri
= barysfääri
= Tektonosfääri
Ihmisperäinen:
Noosfääri
antroposfääri
Teknosfääri
Cacosphere
Maan rakenne

Tektonosfääri - Maan  ylempi kuori , tektonisten liikkeiden ja muodonmuutosten pääasiallinen ilmentymäalue ( magmatismi , metamorfismi , seismisyys ) [1] .

Se peittää maankuoren ja ylävaipan (noin 410 km:n syvyydessä) tai litosfäärin ja astenosfäärin .

Opiskellut geotektoniikkaa .

Kuvaus

Tektonosfäärille on ominaista sen muodostavien kivien fysikaalisten ominaisuuksien ja koostumuksen vertikaalinen ja horisontaalinen heterogeenisuus.

Etymologia

Itse termiä "tektonosfääri" on käytetty geologisessa kirjallisuudessa vasta muutaman vuosikymmenen ajan, mutta sen merkitys eri julkaisuissa on erilainen. Englannin geologisten termien sanakirjassa ( 1972 ja käännetty venäjäksi vuonna 1979 ) sanotaan, että tektonosfääri vastaa maankuorta ja koostuu siaalisista , salsimaattisista ja simaattisista kerroksista .

Kotimaisessa geologisessa sanakirjassa ( 1978 ) termille on annettu laajempi määritelmä: tämä on maan ylempi kuori, joka peittää maankuoren ja ylemmän vaipan.

Tektonisen terminologian sanakirja ( 1999 ) antaa kaksi määritelmää termille - tektonosfääri:

  1. Geosfääri , joka koostuu litosfääristä ja astenosfääristä, joka on tektonisten prosessien pääasiallinen ilmentymäalue;
  2. Geosfääri, jota voidaan pitää yhtenä levynä , rypistyy epäharmonisesti suhteessa astenosfääriin.

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Tektonosfääri // Geologinen sanakirja. T. 3. Pietari. : VSEGEI , 2017. S. 208.

Linkit