Olkhovatskin alueen lippu

Olkhovatskin kaupunginosan lippu
Aihe Olkhovatskin alueella
Alue Voronežin alue
Maa Venäjä
Hyväksytty 17. heinäkuuta 2006 [1]
Suhde 2:3
Numero  GGR :ssä 2583
Tekijyys
lippu idea K. F. Mochenov
tietokonesuunnittelu
_
G. A. Rusanova

Symbolismin perustelut
Yu. V. Korzhik

Venäjän federaation Voronežin alueen Olhovatskin kunnan lippu .

Kuvaus

"Suorakaiteen muotoinen paneeli, jonka leveyden ja pituuden suhde on 2:3, jaettu vaakasuunnassa yhtä suureen vihreään ja punaiseen osaan, jonka navassa on sininen kolmio (pinta-ala 1/8 paneelista); kolme nimettyä osaa erotetaan kolmella valkoisella kapealla raidalla (kukin 1/10 kankaan leveydestä); kolmen raidan liitoskohtaa ympäröi keltainen leppäseppele, kun taas vaakasuora kaistale on seppeleen päällä.

Symbolismin perusteet

Lippu symbolien ja allegorioiden kielellä heijastelee Olkhovatskin alueen historiallisia, luonnollisia ja taloudellisia piirteitä.

Olkhovatskin alue sijaitsee Voronežin alueen lounaisosassa ja on kehittyneen maatalouden alue. Alueen keskus - kaupunkityyppinen Olhovatkan asutus  - sijaitsee Tšernaja Kalitvaan laskevan Olkhovatka -joen rannalla . Kylä on nimetty Olkhovatka-joen mukaan, joka puolestaan ​​on saanut nimensä alueella yleisistä leppäpeihkoista .

Lipun kokoonpano perustuu alueen nimeen - Olkhovatsky. Leppäoksasta muodostettu kultainen seppele välittää alueen nimeä. Samaan aikaan seppele muodostaa kirjaimen "O", joka myös symboloi aluetta.

Haara on uudestisyntymisen symboli, osoittaa allegorisesti Olkhovatskyn alueen Voronežin alueen kehittyvänä ja lupaavana kuntana.

Lehdet - hedelmällisyyden, kasvun, uusiutumisen symboli - välittävät allegorisesti alueen kasvistoa ja luonnonmonumentteja - traktaatteja "Running" ja "Kosharnoye". Täällä höyhenruoho-arorinteillä on säilynyt ylänkömetsien jäänteitä. Samaan aikaan lehdet osoittavat, että Olkhovatsky-alue on pohjimmiltaan maatalous.

Kolme valkoista kapeaa raitaa symboloivat Olkhovatka- ja Tšernaja Kalitvajokien yhtymäkohtaa.

Muistiinpanot

  1. Olhovatskin kuntapiirin kansanedustajaneuvoston päätös, 17. heinäkuuta 2006 nro 50