Flurence, Emil
| Emil Flourance | |
|---|---|
| fr. Emile Florens | |
| Syntymäaika | 27. huhtikuuta 1841 [1] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 7. tammikuuta 1920 [1] (78-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus | |
| Ammatti | poliitikko , lakimies |
| Lähetys | |
| Isä | Flourance, Marie-Jean-Pierre |
| Palkinnot | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Émile Flourens ( fr. Émile Flourens ; 27. huhtikuuta 1841 , Pariisi - 7. tammikuuta 1920 ) on fysiologi Marie-Jean-Pierre Flourensin poika , ranskalainen poliitikko ja Ranskan ulkoministeri.
Elämäkerta
Hän oli asianajaja Pariisissa. Hän kuului republikaaniseen puolueeseen, mutta hänellä ei ollut näkyvää poliittista roolia imperiumin aikana eikä tasavallan ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Vuonna 1879 hänet nimitettiin kulttiministeriön johtajaksi ja hän säilytti tehtävän kaikissa ministeriöissä vuoteen 1885, lukuun ottamatta lyhyttä taukoa Gambettan alaisuudessa . Hän osallistui aktiivisesti jesuiittojen ja katolisen papiston vastaisten toimien kehittämiseen.
Joulukuussa 1886 hän sai ulkoministerin viran Goblen kabinetissa, vaikka hän ei ollut varajäsen eikä senaattori; säilytti sen Rouvierin ja Tirardin kabineteissa ja jäi viimeksi mainitun kanssa eläkkeelle huhtikuussa 1888.
Hänet valittiin kansanedustajaksi vasta helmikuussa 1888 järjestetyissä lisävaaleissa, ja hänet valittiin uudelleen vuoden 1889 ja sitten 1893 yleisissä vaaleissa. Ulkoministerinä hän valmisteli liittoa Venäjän kanssa. Gobletin toimistossa hän oli jatkuvasti tiukoissa suhteissa sotaministeri kenraali Boulangerin kanssa. Schnoebelen ( ranskalainen poliisi, joka tuomittiin Saksassa poissaolevana vakoilusta, houkutettiin sitten Saksan alueelle ja pidätettiin siellä), jota Boulanger halusi käyttää sodan julistamiseen Saksalle, Flourens vaati, ettei hän lähetä Boulangerin laatimaa uhkavaatimusta Saksalle. ja kirje Venäjän keisarille ja onnistuneesti toi sen Schnöbelen rauhanomaiseen vapauttamiseen. Tiraran ministeriön aikana Flurence sovitti Floquetin Venäjän hallituksen kanssa. Flourens ei enää mennyt Floquetin toimistoon eikä mikään seuraavista; puhui parlamentissa pääasiassa ulkopolitiikasta, mutta ei usein; tuki kaikkia maltillisia ministeriöitä, mutta ei enää toiminut näkyvästi.
Vuoden 1898 vaaleissa hänet äänestettiin pois, ja hän on sittemmin vetäytynyt poliittiselta näyttämöltä.
Muistiinpanot
 Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
|---|---|---|---|---|
| ||||