| Benzion Vulfovich Fradkin | |
|---|---|
| Syntymäaika | 1870 |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 1938 |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kirjailija , runoilija , näytelmäkirjailija , kääntäjä |
Benzion Vulfovich Fradkin ( 1870 , Voronež , Tšernihivin maakunta , nykyinen Ukrainan Sumyn alue - 1938 , Kharkov ) - juutalainen runoilija , näytelmäkirjailija ja kääntäjä , kirjailija ; kirjoitti pääasiassa hepreaksi , myös jiddišiksi ja venäjäksi.
Asui Konotopissa , Podoliassa ja Khotynissa , vuonna 1919 hän työskenteli opettajana juutalaisessa koulussa Derbentissä .
Vuonna 1908 Brailovissa pidettiin koko Venäjän heprean kielen opettajien kongressi, Fradkinista tuli opettajien liiton keskuskomitean koekomitean jäsen. Vuonna 1912 hänen pitkä tarinansa "Ha-Kvalim" ("Shackles", Tushia Publishing House, 120 s.) julkaistiin Varsovassa . Vuonna 1913 Vilnassa julkaistiin "B. Fradkinin ja Sh. Aizikovin venäläinen-juutalainen taskusanakirja" 25 000 sanaa varten.
Vuonna 1927 hän julkaisi viimeisen kirjan hepreaksi Neuvostoliitossa ("Aley hazor" - "Kymmenenkielisellä lyyralla"). Kokoelma oli omistettu suuren lokakuun vallankumouksen 10-vuotisjuhlille, ja se sisälsi neljä runoa ("Työväen laulu", "Vanhan vallankumouksellisen laulu", "Neuvostoliiton juutalaiselle talonpoikalle"), jotka ylistävät Neuvostoliittoa. ja neuvostomaan työläiset. Nykyaikaiset tutkijat panevat merkille näiden teosten alhaisen kirjallisuuden tason [1] . Sen jälkeen se julkaistiin vain ulkomailla - Yhdysvalloissa, Kanadassa, Palestiinassa. Hän käänsi hepreaksi Fjodor Gladkovin romaanin "Sementti" ( Tel Aviv , 1929).
Vuonna 1994 Harkovissa Prapor (Banner) -kustantaja - Lia Mihailovna Kovaltšukin säilyttämien käsikirjoitusten perusteella - julkaisi kokoelman Fradkinin hepreankielisiä runoja, toimittajana M. Yankelzon. Tämä on ensimmäinen heprealainen kirja , joka julkaistiin entisen Neuvostoliiton alueella vuoden 1927 jälkeen. Näin ollen Fradkinilla Neuvostoliiton virallinen painettu heprealainen kirjallisuus keskeytettiin vuonna 1927, ja se herätettiin henkiin vuonna 1994 hänen nimellään.
Hänet ammuttiin syyskuussa 1938 Harkovassa syytettynä "aktiivisesta vakoilusta ja sabotaasitoiminnasta".