Hinz, Paul

Paul von Hintze ( saksa:  Paul von Hintze ; 13. helmikuuta 1864  - 19. elokuuta 1941 ) oli saksalainen valtiomies ja diplomaatti . Saksan ulkoministeri vuonna 1918.

Elämäkerta

Paul Hinz syntyi vuonna 1864 pienessä Schwedtin kaupungissa noin kahdeksankymmentä mailia Berliinistä koilliseen . Hintzen perhe kuului Preussin kylien ahkeraan saksalaiseen keskiluokkaan. Schwedtissä oli vain kymmenentuhatta asukasta, mutta kaupungin sijainnin vuoksi Oder -joen varrella se hyötyi kaupasta. Paulin isä omisti tupakkatehtaan, joka tuotti tuomiaan raakatupakkasikareita. Hänellä oli myös paikka kaupunginvaltuustossa. Hinzin perhe oli yksi kaupungin arvostetuimmista ja rikkaimmista. Paul opiskeli taiteiden lukiossa (lukiossa) ja valmistui vuonna 1882 kandidaatin tutkinnolla .

Hän tuli laivastoon kahdeksantoistavuotiaana. Paavali teki viranomaisiin vaikutuksen älykkyydellään ja sitkeydellä. Peruskoulutuksen jälkeen harjoituslaivalla Prinz Adalbert Hinz purjehti seuraavien 12 vuoden aikana seitsemällä merellä, joilla hän näki Afrikan , Lähi - idän ja Amerikan rannikot . Vuonna 1894 merivoimien luutnantti Hinz (Kapitänleutnant) tuli Mürwikin meriakatemiaan ja opiskeli siellä .

Vuodesta 1903 hän oli laivaston attasee , vuodesta 1908 sotilaskomissaari Pietarissa . Vuodesta 1911 vuoteen 1918 hän toimi peräkkäin suurlähettiläänä : Meksikossa , Pekingissä ja Christianiassa (nykyinen Oslo , Norjan pääkaupunki ). Hän oli Saksan ulkoministeri 9. heinäkuuta 1918 lokakuun 1918 alkupuoliskolle Richard von Kühlmannin seuraajana tässä virassa . Kun sotilaallisen tappion ja kasvavan vallankumouksellisen liikkeen edessä Saksan valtakunta pakotettiin luopumaan Ginzen tukeman sotilasdiktatuurin vallasta ja luomaan liberaalien ja sosiaalidemokraattien (jotka olivat enemmistössä) hallitus, Paul Ginze erosi. Jonkin aikaa hän pysyi vielä Saksan armeijan päämajassa ja liittyi rintamalle neuvottelemaan aselevon valtuuskuntaan, mutta vuoden 1918 marraskuun vallankumouksen jälkeen hän vetäytyi julkisista asioista. Hän kuoli 19. elokuuta 1941.

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Bibliothèque nationale de France tunniste BNF  (fr.) : Open Data Platform – 2011.

Kirjallisuus

• Dermot Bradley (Hrsg.), Hans H. Hildebrand, Ernest Henriot: Deutschlands Admirale 1849-1945. Die militärischen Werdegänge der See-, Ingenieur-, Sanitäts-, Waffen- und Verwaltungsoffiziere im Admiralsrang. Bändi 2: H.O. Biblio Verlag. Osnabrück 1989. ISBN 3-7648-1499-3 . S. 99-101.
• Hans Wolfram von Hentig: Hintze, Paul von. Julkaisussa: Neue Deutsche Biographie (NDB). Band 9, Duncker & Humblot, Berliini 1972, ISBN 3-428-00190-7 , S. 196 f. (Digitaali).
• Johannes Hürter (Hrsg.): Paul von Hintze: Marineoffizier, diplomaatti, valtionsihteeri. Dokumente einer Karriere zwischen Militär und Politik. 1903-1918. Boldt im Oldenbourg-Verlag. München 1998. ISBN 3-486-56278-9 .
• Gustav Graf von Lambsdorff: Die Militärbevollmächtigten Kaiser Wilhelms II. olen Zarenhofe. Schlieffen-Verlag. Berliini 1937.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri Neuvostoliitto (1 painos)
Bibliografisissa luetteloissa BNF : 14405868f GND : 120532956 ISNI : 0000 0000 4058 0442 J9U : 987007380236605171 LCCN : no98116000 NKC : jo2016903235 NTA : 175644470 SUDOC : 086047221 VIAF : 27904129 WorldCat VIAF : 27904129