Khunisavank

Khunisavank ( armeniaksi  Խունիսավանք ) on armenialainen luostari 800- ja 1000-luvuilla [1] . Luostarin rauniot sijaitsevat Getabek-joen vasemmalla rannalla, Soukbulakin (entinen Komintern) [2] kylän eteläosassa Gadabayn alueella Azerbaidžanissa [3] .

Arkkitehtuuri

Kirkon - ainoan säilyneen rakennuksen - seinät rakennettiin karkeaksi hakatusta kivestä ja niissä ei ollut koristeita. Ainoa sisäänkäynti sijaitsee länsipuolella, kupolin kahdeksankulmaisessa rummussa on neljä kapeaa ikkunaa, seinien kupullinen neliö siirtyy kupoliin purjeiden avulla . Sisäpuolelta kirkko on peitetty lähes täysin säilyneellä kalkkilaastilla. Kirjoituksia ei ole säilynyt [4] . Khunisavankin läheisyydessä on rakennusten raunioita, joista suurin osa on nykyään tiheän metsän peitossa [5] .

Historia

Khunisavankin luostari rakennettiin 800-luvulla [3] , arabihallinnosta vapautumisen jälkeisenä aikana, jolle oli tunnusomaista elpyvän Armenian kuningaskunnan nousu . Varazgin (nykyinen Lachinin alue ) luostarin kirkko rakennettiin samaan ristiinmuotoiseen tyyliin ja samanlaisella kupolilla kuin Khunisavankin pääkirkko [6] .

M. Barkhudaryants kirjoitti kirjassaan "Artsakh" vuonna 1895:

Se rakennettiin Nor-Getabekista itään, Getabek-joen vasemmalle rannalle, jonka vieressä on tatarikylä Mollalu. Pienellä luostarilla on kaunista arkkitehtuuria, mutta nyt se on autio.

Katso myös

• Luettelo armenialaisista temppeleistä nykyaikaisen Azerbaidžanin alueella
• Ani valtakunta
• Gadabayn alue
• Armenian arkkitehtuuri

Muistiinpanot

1. ↑ Maria Adelaide Lala Comneno, Pablo Cuneo, Setrag Manoukian. Garabagh. - OEMME Edizioni, 1988. - s. 85.Alkuperäinen teksti  (italiaksi)[ näytäpiilottaa] Khunisavankin kirkon hallitukset (IX-X. vuosisadat) Ketabekin maakunnassa. Ruderi della Chiesa del Monastero di Khunisavank' (IX-X sek.) Nella Province di Ketabek. La pianta cruciforme nelle sue diverse varie rappresenta una delle modalità più tipiche dell'architettura armena dei secoli V-VII; si possono trovare chiese con questa tipologia in quasi tutte le regioni abitate a quell'epoca dagli armeni.
2. ↑ Ս. Կարապետյան . Հյուսիսային Արցախ . - Ե. : Գիտություն, 2004. - s. 85. - 616 s. — (ՀՃՈՒ գիտական ուսումնասիրություններ). — ISBN 5-8080-0566-3 .
3. ↑ 1 2 3 M. Barkhudaryants, "Artsakh", Baku (1895), s. 314
4. ↑ Karapetyan S. G. խ երկու եկեղեցիներ ն (kaksi ristikupolista kirkkoa artzan alueella)  (Arm.)  // պ բ հ = Historiallinen-filoginen lehti. - 1983. - Փետրվար. - Էջ 203-205 . — ISSN 0135-0536 .
5. ↑ Ս. Մելիք-Բախշյան . Հայոց պաշտամունքային վայրեր . - Ե. : ԵՊՀ հրատարակչություն, 2009. — 432 + 10 s. -500 kappaletta .  - ISBN 978-5-8084-1068-8 .
6. ↑ Jean-Michel Thierry. Eglises et Couvents du Karabagh. - Antelais, 1991. - s. 87.

Kirjallisuus

• Piispa Makar Barkhudaryants . Artsakh = Արցախ / comp. ja valmistautua. teksti B. A. Grigoryan, V. G. Grigoryan, käänn. N. Aleksanyan. - Pietari. , B .: Nauka , Aror, 2009 (1895). — 384 s. - 1000 kappaletta.  - ISBN 978-5-02-025551-7 .
• Ե. Լալայան . Գանձակի գավառ. – Թիֆլիս , 1899.

Linkit

• LYHYT HISTORIA ARTSAKHIN TAIDESTA JA ARKKITEHTUURISTA - NAGORNO  KARABAKH
• Valokuvia luostarista