Husby

Husby ( ruotsalainen husby ) tai Husaby ( ruotsalainen husaby ) ovat Ruotsin kuninkaiden kruunukartanoita , jotka levitettiin koko Skandinaviaan varhaiskeskiajalla ja joita kutsuttiin yhteisesti "Uppsalan omaisuudeksi" . Myöhemmin lukuisia tähän verkostoon kuuluneita ruotsalaisia , norjalaisia ​​ja tanskalaisia ​​kyliä ja maatiloja alettiin kutsua Husbyksi tai vastaavaksi [1] [2] .

Husabu-järjestelmän syntymisajankohtaa on vaikea määrittää, lähinnä siksi, että monet kuninkaallisiksi tiluksiksi muuttuneet ja nimensä muuttaneet paikat olisivat voineet olla asuttuja jo useita vuosisatoja tähän aikaan. 1900-luvun 30-luvulle asti monet historioitsijat yrittivät yhdistää husabyn syntymisen Onund Dorogan hallituskauden aikakauteen viitaten " Ynglingien saagaan" . Nykyaikaisemmissa tutkimuksissa husabu-järjestelmän syntyminen johtuu 9. ja 11. vuosisatojen välisestä ajanjaksosta.

Husby koostui suuresta keskustilasta, ja pääsääntöisesti se oli alun perin Ruotsin kruunuun alistuneiden paikallisten päälliköiden omaisuutta. Husbyt sijaitsivat useimmiten vesistöjen lähellä, suistoissa ja satamissa. Osana Uppsalan perintöä Husbylla oli tärkeä poliittinen, hallinnollinen ja verotuksellinen rooli alueella. Aviomiehen alueelle varastoitiin väestöltä kerättyjä veroja. Kuningas saattoi myös matkustaessaan ympäri maata pysähtyä eri puolisoiden luokse seurueensa kanssa, erityisesti kommunikoidakseen paikallisten asukkaiden ja valtion virkamiesten kanssa [3] .

Husbyja oli kaikkiaan yli 70, joista suurin osa sijaitsi Itä- Svealandissa , erityisesti 25 husbya sijaitsi Upplandissa . Harvat Husbyt , kuten esimerkiksi Husaby Västergötlandissa , olivat tämän alueen ulkopuolella. Samanlaisia ​​tehtäviä hoitavia kuninkaallisia tiloja kutsuttiin myös nimellä "bu" ( ruots. bo ) Länsi-Götanmaalla ja "kungsgårds" ( ruots . kungsgårdar ) Norrlannissa [3] .

1200-luvulla taloudellisen tilanteen muuttumisen ja tehokkaamman hallintojärjestelmän syntymisen vuoksi aviomies lakkasi olemasta kruunun käytössä ja vaihtoi omistajiaan.

Muistiinpanot

  1. Brink, 1996 , s. 248-250.
  2. Nordisk familjebok, 1920 , s. 1273-1274.
  3. 12 Brink , 1996 , s. 250.

Kirjallisuus