Neljän vuoden suunnitelma

Neljän vuoden suunnitelma ( saksaksi:  Vierjahresplan ) luotiin lisäämään taloudellista vahvuutta, autarkiaa ja asettamaan natsi-Saksa sodan pohjalle.

"Neljän vuoden suunnitelman" käsite syntyi heti natsien valtaantulon jälkeen Saksassa ja oli alun perin yksi valtakunnankansleri Adolf Hitlerin poliittisista propagandaiskulauseista vuonna 1933 ("Anna minulle neljä vuotta aikaa!"). Välittömästi nimittämisensä jälkeen valtakunnankansleriksi Hitler julisti 2. helmikuuta 1933: ”Neljän vuoden kuluessa työttömyys on poistettava! ( Saksa:  Binnen vier Jahren muß die Arbeitslosigkeit beseitigt sein! )” [1] Näiden lausuntojen seurauksena 24. maaliskuuta 1933 hyväksyttiin laki kansan ja valtion ahdingon poistamisesta . [2] Termi "neljän vuoden suunnitelma" viittasi Hitlerin lausuntoon 2. helmikuuta 1933 ja koski Saksan talouden ja sosiaalisen sfäärin elpymistä.

Itse asiassa "nelivuotissuunnitelmaa" alettiin kehittää huhti-toukokuussa 1936 Preussin ministeri-presidentti Hermann Göringin [3] valtavan byrokraattisen koneiston puitteissa, ja se julistettiin virallisesti vuoden 1936 NSDAP-kongressissa Nürnbergissä. Tämä suunnitelma liittyi jo suljetun ( autarkisen ) talouden luomiseen ja Saksan teollisuuden uudelleenaseistamiseen. Saman vuoden lokakuun 18. päivänä G. Goering nimitettiin virallisesti nelivuotissuunnitelman komissaariksi, ja hänen alaisuudessaan perustettiin erityinen nelivuotissuunnitelman toimisto , joka sulautti huomattavan määrän Preussin hallituksen virkamiehiä, jotka olivat työskennelleet sitä ennen. Vuonna 1940 neljän vuoden suunnitelmaa jatkettiin vielä neljällä vuodella [3] .

Muistiinpanot

  1. Rundfunkansprache von Adolf Hitler zu seiner Regierungserklärung vom 2. Helmikuu 1933
  2. Gesetz zur Behebung der Not von Volk und Reich vom 27. März 1933, RGBl. 1933 I, S. 141
  3. 1 2 Dietrich Eichholtz "Vierjahresplan", julkaisussa: Wolfgang Benz, Hermann Graml, Hermann Weiß (Hg.) "Enzyklopädie des Nationalsozialismus". 5., aktualisierte und erweiterte Auflage. München 2007, ISBN 978-3-423-34408-1 , S. 851.

Kirjallisuus