Tšehov, Anton Pavlovich

Anton Pavlovitš Tšehov

Anton Tšehov vuonna 1889.
Nimi syntyessään Anton Pavlovitš Tšehov
Aliakset Antosha Chekhonte, veljeni veli, mies ilman pernaa jne.
Syntymäaika 17. (29.) tammikuuta 1860 [1] [2]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 15. heinäkuuta 1904( 15.7.1904 ) [3] [1] [4] […] (44-vuotias)
Kuoleman paikka Badenweiler , Saksan valtakunta
Kansalaisuus  Venäjän valtakunta
Ammatti kirjailija , näytelmäkirjailija , lääkäri
Suunta realismi
Genre novelli , novelli , näytelmä
Teosten kieli Venäjän kieli
Palkinnot Gribojedov-palkinto (1901), Tiedeakatemian Puskin-palkinto (1888)
Palkinnot
Nimikirjoitus
Toimii sivustolla Lib.ru
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Wikilainauksen logo Wikilainaukset

Anton Pavlovich Tšehov ( 17.  (29.) tammikuuta  1860 Taganrog, Jekaterinoslavin maakunta ( nykyinen Rostovin alue ), Venäjän valtakunta  - 2.  (15.) heinäkuuta  1904 , Badenweiler , Saksan valtakunta [6] [7] ) - venäläinen kirjailija , proosa kirjailija , näytelmäkirjailija , publicisti [8] , lääkäri , hyväntekeväisyysalan julkisuuden henkilö [9] [10] [11] .

Maailmankirjallisuuden klassikko. Keisarillisen tiedeakatemian kunniaakateemikko hienokirjallisuuden kategoriassa (1900-1902). Yksi maailman tunnetuimmista näytelmäkirjoittajista. Hänen teoksiaan on käännetty yli sadalle kielelle. Hänen näytelmänsä , erityisesti " Lokki ", " Kolme sisarta " ja " Kirsikkatarha ", on esitetty monissa teattereissa ympäri maailmaa yli sadan vuoden ajan.

25 vuoden luovuuden aikana Tšehov loi yli viisisataa erilaista teosta (huumori lyhyitä tarinoita, vakavia tarinoita, näytelmiä ), joista monista on tullut maailmankirjallisuuden klassikoita . Erityistä huomiota kiinnittivät " Aro ", " Tylsä tarina ", " Kaksintaistelu ", " osasto nro 6 ", " Talo parvikerroksella ", " Rakas ", " Jumper ", " Traina tuntemattomasta miehestä ". ", " Kaverit ", " Mies kotelossa ", " Rokossa ", " Lapset ", " Draama metsästyksellä "; näytelmistä: " Ivanov ", " Lokki ", " Setä Vanja ", " Kolme sisarta ", " Kirsikkatarha ".

Kirjallisen ja lääketieteellisen työn lisäksi Tšehov piti suurta merkitystä hyväntekeväisyydessä nälkäisten [12] , lasten [9] , talonpoikien [13] , tuberkuloosipotilaiden [10] auttamiseksi , oli liittohallituksen komissaari. Jaltan hyväntekeväisyysyhdistys [11] järjesti varainkeräyksen vähävaraisten hyväksi ja julkaisi säännöllisesti sanomalehdissä tekstejä sosiaalisesti haavoittuvien ryhmien tilanteesta Venäjällä [8] .

Elämäkerta

Lapsuus ja nuoruus

Syntynyt 17. (29.) tammikuuta 1860 Taganrogissa pienessä kivitalossa [1] Police Streetillä [2] (nykyisin Tšehov-katu ) kolmannen killan kauppiaan perheessä, joka omistaa ruokakaupan. Pavel Jegorovitš Tšehov ja (avioliitto 28. lokakuuta 1854 lähtien) Evgenia Yakovlevna Chekhova, s. Morozova .

Tammikuun tuhatkahdeksasataakuusikymmentä vuotta, seitsemäntenätoista päivänä Antony syntyi, ja kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä Anthony kastettiin. Hänen vanhempansa, Taganrogin 3. killan kauppias Pavel Georgiev Tšehov ja hänen laillinen vaimonsa Evgenia Yakovlevna, molemmat ortodoksisia tunnustuksia. [neljätoista]

Tšehov oli kolmas lapsi kuusilapsisessa perheessä (toinen tytär kuoli varhain): viisi poikaa ja yksi tytär [15] .

Kirjeessään kirjailija A. I. Ertelille A. P. Tšehov kirjoittaa: "Minun sukunimeni on myös peräisin Voronežin suolista, Ostrogozhskyn alueelta. Isoisäni ja isäni olivat maaorjia Tšertkovissa” [16] . Vuodesta 1840 Jegor Mikhailovich Chekhov työskenteli A. D. Chertkovin Olkhovatskin sokeritehtaalla . Vuonna 1841 kirjailijan isoisä osti itsensä vapaaksi ja osti myös perheensä maanomistaja Chertkovilta. E. M. Tšehov määrättiin Rostovin pikkuporvaristoon [17] .

Antonin varhaislapsuus kului loputtomissa kirkkopyhäpäivinä ja nimipäivinä. Arkisin koulun jälkeen veljet vartioivat isänsä kauppaa ja nousivat joka päivä kello 5 aamulla laulamaan kirkon kuorossa. Kuten Tšehov itse sanoi: "Lapsena minulla ei ollut lapsuutta" [3] .

Tšehovin koulutus alkoi kreikkalaisessa koulussa Taganrogissa; 23. elokuuta 1868 hän tuli Taganrogin koulun , joka oli Etelä-Venäjän vanhin oppilaitos (perustettiin vuonna 1806 kaupalliseksi gymnasiumiksi, vuodesta 1866 - klassinen), valmistavaan luokkaan. Kuntosalilla muodostui hänen näkemyksensä maailmasta, rakkaus kirjoihin ja teatteriin; täällä hän sai ensimmäisen kirjallisen salanimensä - "Chekhonte", jonka hänelle myönsi Jumalan lain opettaja Fjodor Platonovich Pokrovsky; täällä alkoivat hänen ensimmäiset kirjalliset ja näyttämölliset kokeilunsa.

Musiikki ja kirjat herättivät nuoressa Tšehovissa halun luovuuteen. Tässä oli suuri rooli Taganrog-teatterilla , jossa Anton vieraili ensimmäisen kerran 13-vuotiaana; näki Jacques Offenbachin operetin La Belle Helena ja hänestä tuli pian teatterin intohimoinen ihailija. Myöhemmin, yhdessä kirjeessään, Tšehov kirjoitti: " Teatteri antoi minulle kerran paljon hyvää ... Ennen minulla ei ollut suurempaa iloa kuin istua teatterissa ... "Ei ole sattumaa, että Hänen ensimmäisten teostensa sankarit, kuten "Tragic", "Koomikko", "Benefis"," Ei ihme, että kana lauloi ", olivat näyttelijöitä. Anton osallistui lukioystävänsä Andrei Dmitrievich Drossin kotiesityksiin [18] .

Tšehov, koulupoika, julkaisi humoristisia lehtiä, joissa hän keksi kuvatekstejä piirustuksiin, kirjoitti tarinoita ja luonnoksia. Ensimmäisen draaman " Isyys " hän kirjoitti 18-vuotiaana lukiossa opiskellessaan. Tämä ajanjakso Tšehovin elämässä oli tärkeä vaihe hänen persoonallisuutensa kypsymisessä ja muodostumisessa, sen henkisten perustajen kehittymisessä ja antoi hänelle valtavasti materiaalia kirjoittamiseen. Tyypillisimmät ja värikkäimmät hahmot ilmestyvät myöhemmin hänen teostensa sivuille. Ehkä yksi näistä hahmoista oli hänen matematiikan opettajansa Edmund Dzeržinski , F. E. Dzeržinskin , Chekan tulevan ensimmäisen puheenjohtajan,  isä [19] .

Vuonna 1876 Tšehovin isä meni konkurssiin, myi kiinteistönsä Taganrogissa taloineen velkoja vastaan ​​ja lähti Moskovaan pakenen velkojia [k 4] . Anton jäi ilman toimeentuloa ja ansaitsi elantonsa yksityistunneilla [20] .

Vuonna 1879 hän valmistui Taganrogin lukiosta, muutti Moskovaan ja tuli Moskovan yliopiston (nykyinen I. M. Sechenovin mukaan nimetty ensimmäinen Moskovan valtion lääketieteellinen yliopisto ) lääketieteelliseen tiedekuntaan, jossa hän opiskeli kuuluisien professorien: N. V. Sklifosovskin , G. A. Zakharyinin ja muiden kanssa. Samana vuonna Antonin veli Ivan sai opettajanpaikan Voskresenskin kaupungissa lähellä Moskovaa . Hän sai suuren asunnon, johon mahtui koko perhe [21] . Moskovassa tiiviisti asuneet Tšehovit tulivat kesällä Ivanin luo Voskresenskiin. Siellä Anton Tšehov tapasi vuonna 1881 tohtori P. A. Arkangelskin, ylösnousemussairaalan (Chikinsky-sairaalan) johtajan. Vuodesta 1882 lähtien hän auttoi jo opiskelijana sairaalan lääkäreitä potilaiden vastaanotossa. Vuonna 1884 Tšehov valmistui yliopistokurssista ja aloitti työskentelyn lääninlääkärinä Chikinskayan sairaalassa. P. A. Arkhangelskyn muistelmien mukaan:

Anton Pavlovich teki työn hitaasti, joskus hänen toimintansa ilmaisi ikään kuin epävarmuutta; mutta hän teki kaiken huomiolla ja näkyvällä rakkaudella työtä kohtaan, erityisesti rakkaudella hänen käsiensä läpi kulkevaa potilasta kohtaan. <...> Potilaan mielentila on aina herättänyt erityistä huomiota Anton Pavlovichissa, ja hän piti perinteisten lääkkeiden ohella erittäin tärkeänä lääkärin ja ympäristön vaikutusta potilaan psyykeen [22] .

Sitten hän työskenteli Zvenigorodissa , jossa hän johti jonkin aikaa sairaalaa [23] .

Muodostus

Joulukuun 24. päivänä 1879 ensimmäisen vuoden opiskelijana Tšehov laittoi Dragonfly -lehteen tarinan " Kirje oppineelle naapurille " ja humoreskin " Mitä romaaneista, tarinoista jne. useimmiten löytyy " . Se oli hänen debyyttinsä painettuna [k 5] .

Seuraavina vuosina Tšehov kirjoitti novelleja , feuilletoneja , humoreskkeja  - "pieniä asioita" salanimillä "Antosha Chekhonte" ja "Mies ilman pernaa" tai niiden muunnelmilla [24] tai ilman allekirjoitusta ollenkaan - julkaisuissa "pieni lehdistö", enimmäkseen humoristinen: Moskovan aikakauslehdet " Herätyskello ", " Spectator " jne. ja Pietarin humoristiset viikkolehdet " Shards ", " Strekoza ". Tšehov teki yhteistyötä Peterburgskaya Gazetan kanssa (vuodesta 1884, ajoittain), Suvorin-sanomalehden kanssa Novoje Vremya (1886-1893) ja Russkiye Vedomostin kanssa (1893-1899).

Vuonna 1882 Tšehov valmisteli ensimmäisen novellikokoelman " Prank ", mutta sitä ei julkaistu, mahdollisesti sensuurin vaikeuksien vuoksi . Vuonna 1884 julkaistiin hänen tarinoidensa kokoelma " Tales of Melpomene " (allekirjoitettu "A. Chekhonte") [25] .

Vuonna 1883 hänestä tuli yksi Venäjän voimisteluyhdistyksen perustajista [26] .

1885-1886 - Tšehovin kukoistusaika "fictionist-miniaturistina" - lyhyiden, enimmäkseen humorististen tarinoiden kirjoittajana . Tuolloin hän oman tunnustuksensa mukaan kirjoitti tarinan päivässä. Aikalaiset uskoivat, että hän pysyy tässä genressä, mutta keväällä 1886 kirjailija sai kirjeen kuuluisalta venäläiseltä kirjailijalta Dmitri Grigorovichilta , jossa hän kritisoi Tšehovia lahjakkuutensa käyttämisestä "pieniin asioihin". " Nälkää paremmin, kuten me kerran nälkäisimme, säästä vaikutelmasi harkittua työtä varten (...) Yksi tällainen teos tulee olemaan sata kertaa enemmän arvostettu sadoilla kauniilla tarinoilla, jotka ovat hajallaan sanomalehdissä eri aikoina ", kirjoitti Grigorovich. Myöhemmin Aleksei Suvorin , Viktor Bilibin ja Aleksei Pleštšeev liittyivät Grigorovichin neuvostoihin .

Tšehov noudatti tätä neuvoa. Vuodesta 1887 lähtien hän osallistui yhä vähemmän humoristisiin aikakauslehtiin; yhteistyö "Budilnikin" kanssa keskeytettiin. Hänen tarinansa muuttuivat pidemmiksi ja vakavammiksi. Tšehovin kanssa silloin tapahtuneet tärkeät muutokset osoittavat myös ilmaantunut matkustushalu. Samana vuonna hän lähti matkalle etelään, kotiseutuihinsa; myöhemmin hän matkusti "Gogolien paikkoihin", Krimille, Kaukasiaan. Matka etelään herätti Tšehovin muistot siellä viettämästä nuoruudesta ja antoi hänelle materiaalia Steppeä varten , hänen ensimmäisestä teoksestaan ​​paksussa Severny Vestnik -lehdessä . Debyytti tällaisessa lehdessä herätti paljon huomiota kriitikoilta, paljon enemmän kuin mikään kirjailijan aikaisempi työ.

Syksyllä 1887 Tšehovin kirjeissä ilmestyi viittauksia romaanin työstä "1500 rivillä". Se jatkui vuoteen 1889, jolloin Tšehov, joka oli väsynyt niin suureen teokseen, lopulta luopui suunnitelmastaan. " Olen iloinen ", hän kirjoitti 7. tammikuuta Suvorinille, " että 2-3 vuotta sitten en totellut Grigorovichia enkä kirjoittanut romaania! Kuvittelen, kuinka paljon hyvää olisin tehnyt, jos olisin totellut. <...> Materiaalin runsauden ja lahjakkuuden lisäksi tarvitaan jotain muuta, yhtä tärkeää. Mieheyttä tarvitaan - nyt on aika; toiseksi, henkilökohtaisen vapauden tunne on välttämätön , ja tämä tunne alkoi leimahtaa minussa vasta äskettäin ” [27] .

Ilmeisesti juuri näiden ominaisuuksien puute Tšehov oli tyytymätön 1880-luvun lopulla, mikä sai hänet matkustamaan. Mutta hän pysyi tyytymättömänä näiden matkojen jälkeenkin; hän tarvitsi uuden, mahtavan matkan. Hänen vaihtoehtojaan olivat maailmanympärimatka, matka Keski-Aasiaan, Persiaan, Sahaliniin . Lopulta hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Mutta huolimatta Tšehovin omasta tyytymättömyydestä itseensä, hänen maineensa kasvoi. Steppen ja Boring Historyn julkaisun jälkeen kriitikoiden ja lukijoiden huomio kiinnitettiin jokaiseen hänen uuteen teokseensa. Lokakuun 7. (19.) 1888 hän saa puolet Tiedeakatemian Pushkin-palkinnosta kolmannesta kokoelmasta, joka julkaistiin edellisenä vuonna 1887, " At Twilight ". Akateemisen komission vastaavassa päätöksessä kirjoitettiin, että "Hra Tšehovin tarinat, vaikka ne eivät täysin täytä korkeimman taidekritiikin vaatimuksia, edustavat silti merkittävää ilmiötä modernissa kaunokirjallisuudessamme."

1880-luvun lopulla Tšehovin tapaan ilmaantui piirre, jota jotkut aikalaiset pitivät eduna, toiset haittana - kuvauksen tahallinen kiihottomuus, tekijän arvioinnin korostettu puuttuminen. Tarinat " Haluan nukkua ", " Naiset " ja " Prinsessa " erottuvat erityisesti tästä ominaisuudesta .

Sahalin

Vuonna 1889 Anton Tšehovin veli Nikolai kuoli . Samana vuonna kirjailija miettii, kuinka tehdä "vaarallista, vakavaa työtä" [28] . Päätös mennä nimenomaan Sahaliniin tehtiin lopulta ilmeisesti kesällä 1889, kun tästä aikomuksesta oli keskusteltu 1870-luvun lopulla Siperian ja Sahalinin halki matkustaneen taiteilija K. A. Karatyginan kanssa. Mutta Tšehov salasi tämän aikomuksen pitkään jopa lähimmäisiltä; kertoessaan siitä Karatyginalle, hän pyysi pitämään sen salassa. Hän paljasti tämän salaisuuden vasta tammikuussa 1890, mikä teki suuren vaikutuksen yhteiskuntaan. Tätä vaikutelmaa vahvisti myös päätöksen "äkillisyys", sillä jo saman vuoden keväällä Tšehov lähti matkalle.

Matka Siperian halki kesti 82 päivää, jonka aikana kirjailija kirjoitti yhdeksän esseetä , jotka yhdistettiin otsikolla " Siperiasta ".

Tšehov saapui Sahalinille 11. (23.) heinäkuuta. Useiden kuukausien aikana hän kommunikoi ihmisten kanssa, oppi heidän elämänsä tarinoita, heidän karkotuksensa syitä ja keräsi runsaasti materiaalia muistiinpanojaan varten. Tšehov suoritti omien sanojensa mukaan täydellisen Sahalinin väestönlaskennan ja täytti useita tuhansia kortteja saaren asukkaille [k 6] [k 7] . Saaren hallinto kielsi tiukasti yhteydenpidon poliittisten vankien kanssa, mutta kirjailija rikkoi tätä kieltoa.

Tšehov palasi Sahalinista meritse Dobroflot- höyrylaivalla "Petersburg". Vladivostokissa , jossa alus makasi 14. (26.) - 19. lokakuuta (31.) lokakuuta, Tšehov työskenteli Amurin alueen tutkimusseuran kirjastossa keräten lisämateriaalia Sahalinista kertovaa kirjaa varten [29] . Sitten olivat Hongkong , Singapore , Ceylonin saari , Suezin kanava , Konstantinopoli , Odessa . Lopulta 7. (19.) joulukuuta 1890 hänen sukulaisensa tapasivat hänet Tulassa .

Seuraavien 5 vuoden aikana Tšehov kirjoitti kirjan Sahalinin saari . Mitä tulee taiteelliseen luomiseen, matkalla Sahaliniin oli Tšehovin oman tunnustuksen mukaan valtava vaikutus kaikkiin hänen myöhemmiin teoksiinsa.

Myöhemmät vuodet

Vuodesta 1890 vuoteen 1895 palatessaan Moskovaan Sahalinin matkalta Tšehov asettui pieneen kaksikerroksiseen ulkorakennukseen Malaya Dmitrovkassa . Täällä hän työskenteli kirjan "Sakhalin Island", tarinoiden " Hyppääjä ", "Duel", " Ward No. 6 " parissa ja tapasi myös kirjailijoita V. G. Korolenko , D. V. Grigorovich , V. A. Gilyarovsky , P. D. Boborykin , D. S. Merezhkovsky , V. I. Nemirovich-Danchenko , kuuluisat näyttelijät A. P. Lensky ja A. I. Yuzhin , taiteilija I. I. Levitan . Siipi on säilynyt aikamme ja on merkitty muistolaatalla, jossa on kirjailijan bareljeef .

Vuodesta 1892 vuoteen 1899 Tšehov asui Melihovon kartanolla lähellä Moskovaa , lähellä hänen mukaansa nimettyä kaupunkia ( Tšehov ), jossa nykyään toimii yksi hänen tärkeimmistä museoistaan. "Melikhovin istunnon" vuosina kirjoitettiin 42 teosta. Myöhemmin hän matkusti laajasti Euroopassa . Vuonna 1899 hän myi oikeudet teoksiinsa, jotka kirjoitettiin ja kirjoitetaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, kirjankustantaja Adolf Marksille 75 tuhannella ruplalla [30] . Vuoden 1898 lopussa kirjailija osti tontin Jaltasta , jonne rakennettiin puutarha ja talo rakennettiin arkkitehti L. N. Shapovalovin hankkeen mukaan. Viime vuosina Tšehov, jonka tuberkuloosi on pahentunut, asuu jatkuvasti talossaan lähellä Jaltaa parantaakseen terveyttään . Hän tulee vain satunnaisesti Moskovaan, jossa hänen vaimonsa (vuodesta 1901), taiteilija Olga Leonardovna Knipper , on yksi merkittävimmistä paikoista seurue perustettiin vuonna 1898 Moskovan taideteatterin vuonna .

6. joulukuuta 1899 keisari Nikolai II :n asetuksella "Anton Tšehov, Serpuhovin piirin Talezhin maaseutukoulun luottamusmies" sai Pyhän Stanislavin 3. asteen ritarikunnan , joka on ensimmäinen, "alkuperäinen" ritarikunta vuonna 1999. Venäjän imperiumin siviilien palkintojen hierarkia [31] . "Kavalierina" hänestä tuli siten henkilökohtainen aatelismies . Vetous vastaanottajalle muotoiltiin kuitenkin keisarin asetuksessa seuraavasti: "Perinnölliselle aatelisellemme ..."; siten A. P. Tšehov sai kuninkaallisen kääntymisensä ansiosta perinnöllisen aatelistoisuuden ja oikeuden kuulua aatelissukupuun ensimmäiseen osaan (ns. "myönnetty tai todellinen" aatelisto). Moskovan maakunnan kirja, koska siinä hänellä oli kiinteä omaisuus. Tšehov itse ei koskaan maininnut tätä seikkaa, ei ole tiedossa muuta asiakirjaa, jossa hänet olisi nimetty tai itseään kutsunut perinnöllinen aatelinen. Nikolai II:n alkuperäinen asetus löydettiin vahingossa vasta vuonna 1930 [32] .

Vuonna 1900, Tiedeakatemian venäjän kielen ja kirjallisuuden laitoksen ensimmäisissä vaaleissa Belles-lettres-kategoriaan, Tšehov valittiin kunnia-akateemioiden joukkoon belles-lettres-kategoriassa . Vuonna 1902 Tšehov yhdessä V. G. Korolenkon kanssa kieltäytyi akateemikon arvonimestä keisari Nikolai II :n käskyn jälkeen mitätöidä Maksim Gorkin valinta kunnia-akateemikoiksi.

Kuolema

Pitkään uskottiin, että Tšehov kuoli tuberkuloosiin . Kirjoittajan sairaushistoriassa, jota hänen hoitava lääkäri Maxim Maslov säilytti klinikalla, on kirjattu, että Tšehov oli lukio- ja opiskeluvuosinaan sairas vatsakalvon tuberkuloosiin, mutta tunsi "painetta rintalastassa" 10-vuotiaana. Vuodesta 1884 lähtien Tšehov kärsi verenvuodosta oikeasta keuhkosta [33] .

Kesällä 1904 Tšehov meni lomakeskukseen Saksaan. 2. heinäkuuta  (15.)  1904 Badenweilerissä , Saksassa , kirjailija kuoli. Lopputulos tapahtui yönä 1.–2. heinäkuuta 1904. Hänen vaimonsa Olga Leonardovnan mukaan Tšehov heräsi yön alussa ja "ensimmäistä kertaa elämässään hän itse pyysi lähettämään lääkärin. Sitten hän käski antaa samppanjaa. Anton Pavlovich istuutui ja sanoi jollain tavalla äänekkäästi lääkärille saksaksi (hän ​​osasi hyvin vähän saksaa): "Ich sterbe." Sitten hän toisti opiskelijalle tai minulle venäjäksi: "Minä kuolen." Sitten hän otti lasin, käänsi kasvonsa minuun, hymyili hämmästyttävää hymyään, sanoi: "En ole juonut samppanjaa pitkään aikaan...", joi rauhallisesti kaiken pohjaan asti, makasi hiljaa vasemmalle kyljelleen ja pian vaikeni ikuisesti.

Vuonna 2018 tiedot julkaisivat Quadram Institute of Biological Sciences , Norwich , UK, tutkijat, jotka tutkivat Tšehovin allekirjoitetusta postikortista ja hänen käsikirjoituksistaan ​​otettujen näytteiden kemiallista koostumusta sekä veren tahraamasta paidasta. jotka kirjailijalla oli yllään kuollessaan. Tutkimuksen aikana näytteistä löydettiin Mycobacterium tuberculosis -bakteerin esiintymistä osoittavien proteiinien lisäksi proteiineja , jotka vaikuttivat veritulpan muodostumiseen , mikä johti verisuonten tukkeutumiseen ja sitä seuranneeseen aivoverenvuotoon , mitä tutkijat arvioivat. kirjailijan kuoleman suora syy [34] .

Tšehovin arkku toimitettiin Moskovaan. Hautajaiset pidettiin 9. (22.) heinäkuuta 1904. Hautajaiset pidettiin Novodevitšin luostarin Dormition-kirkossa . Tšehov haudattiin aivan Neitsyt-kirkon taakse luostarin hautausmaalle, isänsä haudan viereen. Haudalle asetettiin puinen risti, jossa oli kuvake ja lyhty lamppua varten. Hänen kuolemansa vuosipäivänä 2. (15.) heinäkuuta 1908 haudalle avattiin uusi marmorimonumentti, joka on valmistettu art nouveau -tyyliin taiteilija L. M. Brailovskin projektin mukaan [35] . Vuonna 1933, sen jälkeen, kun Novodevitšin luostarin alueella sijaitseva hautausmaa lakkautettiin, O. L. Knipperin pyynnöstä Tšehov haudattiin uudelleen hautausmaalle luostarin eteläseinän ulkopuolelle . 16. marraskuuta 1933 kirjailijan muutamien sukulaisten ja läheisten tuttavien läsnäollessa hänen hauta avattiin ja hänen sylissään oleva arkku siirrettiin uuteen paikkaan. Pian molemmat hautakivet siirrettiin tänne - A. P. Tšehov ja hänen isänsä (samaan aikaan P. E. Chekhovin hautapaikka jätettiin vanhaan paikkaan) [36] .

Luominen

Dramaturgia

Tšehov alkoi kirjoittaa dramaattisia teoksia 1870 -luvulla . Lukiossa opiskellessaan hän sävelsi näytelmiä, joista suurin osa ei ole säilynyt. Toisena vuonna hän kirjoitti draaman, joka on nyt lavastettu nimellä "Platonov". Vuonna 1885 hän kirjoitti luonnoksen "On the High Road", jota sensuurit eivät saaneet lavastamaan. Hänen näytelmänsä " Joutsenlaulu (kalkhas) ", " Ivanov ", " Karhu ", " Ehdotus " on julkaistu ja esitetty vuodesta 1887 lähtien.

Vuonna 1886 kirjailija kirjoitti monologikohtauksen " Tupakan vaaroista ". Se julkaistiin " Pietarin sanomalehdessä " ja kokoelmassa "Värikkäitä tarinoita".

Vuosina 1883-1887 Tšehov kirjoitti luonnoksia, humoreskkeja ja parodioita dramaattisessa muodossa : "Hölmö eli kapteeni eläkkeellä" (1883), "Epäpuhtaat tragediat ja spitaaliset näytelmäkirjailijat" (1884), "Täydellinen koe" ( 1884), "Kavardak Roomassa" (1884), "Kieli tuo Kiovaan" (1884), "Herrasmiehet" (1884), "Sairasvuoteessa" (1884), "Kuun päällä" (1885), " Draama" (1886), "Ennen pimennystä" (1887) [37] .

Jotkut dramaattiset luonnokset ovat kirjoittajan mukautuksia hänen tarinoistaan. Joten sketsi "Korkealla tiellä" on uusinta tarinasta "Syksyllä" (1883), "Swan Song (Kalkhas)" - tarinasta "Kalkhas" (1886).

Teatteria varten kirjailija loi vaudevillet " Bear " ja "Proposal" [38] .

Jotkut näytelmäkirjailijan vuosina 1870-1880 luomat näytelmät jäivät lukijoille tuntemattomiksi eri syistä. Näitä ovat näytelmä " Taras Bulba " [39] , vodevilli "Löysi viikate kiveltä" (1878), vartio "Ei ollut turhaa, että kana lauloi" (1878), vaudeville "Ajeltu sihteeri pistooli, parodia Boleslav Markevichin näytelmästä "Elämän lapset", vaudeville "Hamlet, Tanskan prinssi" (1887).

1880-luvulla Tšehov loi ensimmäisen merkittävän dramaattisen teoksensa - näytelmän " Ivanov ". Neljän näytöksen näytelmä " Lokki " kirjoitettiin vuosina 1895-1896, ja se julkaistiin "Russian Thought" -lehdessä vuonna 1896. Nelinäytöksinen näytelmä " Kolme sisarta " on kirjoitettu vuonna 1900, " Kirsikkatarha " - vuonna 1903, " Setä Vanja " - vuonna 1896.

Dramaturgian piirteet

Tšehovin näytelmien omaperäisyyden huomasivat hänen aikalaisensa ensimmäisissä tuotantoissa. Aluksi se nähtiin Tšehovin kyvyttömyyteen selviytyä johdonmukaisen dramaattisen liikkeen tehtävästä. Arvostelijat puhuivat "teatterillisuuden", "pidennyksen", "toiminnan puutteesta", "kaoottisesta dialogista", "hajallaan olevasta koostumuksesta" ja juonen heikkoudesta [40] . Teatterikritiikki moiti Tšehovia yhä useammin siitä, että hän toi näytelmiinsä arkielämän tarpeettomia yksityiskohtia ja rikkoi siten kaikkia näyttämötoiminnan lakeja. Anton Pavlovichille itselleen arkielämän sfäärin uudelleentuotanto oli kuitenkin välttämätön edellytys - muuten koko idean merkitys katoaisi hänelle. Chekhov sanoi:

He vaativat, että lavalla on sankari, sankaritar, näyttävä. Mutta loppujen lopuksi elämässä ei joka minuutti ammu itseään, hirtetään itsensä, julistetaan rakkauttaan. Ja älykkäitä asioita ei sanota joka minuutti. He syövät enemmän, juovat enemmän, raahaavat itsensä ja puhuvat hölynpölyä. Ja sen pitää näkyä lavalla. On tarpeen luoda sellainen näytelmä, jossa ihmiset tulisivat, menivät, ruokailevat, puhuisivat säästä, näytelivät vinttiä, mutta ei siksi, että kirjoittaja tarvitsee sitä, vaan koska se tapahtuu tosielämässä [41] .

Olkoon kaikki lavalla niin monimutkaista ja samalla yksinkertaista kuin elämässä. Ihmiset ruokailevat, vain ruokailevat, ja tällä hetkellä heidän onnensa rakentuu ja heidän elämänsä on rikki [42] .

Tšehovin dramaturgiassa tapahtumat jäävät, vastoin kaikkia perinteitä, syrjään lyhytaikaisena yksityiskohtana, ja tavallinen, tasainen, päivittäinen, kaikille tuttu toistuminen muodostaa näytelmän koko sisällön pääosan. Lähes kaikki Tšehovin näytelmät rakentuvat yksityiskohtaiselle arjen kuvaukselle, jonka kautta lukijoille välitetään hahmojen tunteiden, tunnelmien, hahmojen ja suhteiden erityispiirteet. Arjen linjojen valinta tapahtuu niiden merkityksen periaatteen mukaisesti elämän yleisessä tunnesisällössä.

Tšehov käyttää usein niin kutsuttuja "satunnaisia" merkkirivejä [43] . Samalla dialogi on jatkuvasti repeytynyt, katkennut ja hämmentynyt joissakin täysin vieraissa ja tarpeettomissa pikkujutuissa. Tällaiset vuoropuhelut ja huomautukset Tšehovin yleisessä näyttämökontekstissa eivät kuitenkaan täytä tarkoitustaan ​​sisällön suoran objektiivisen merkityksen, vaan niissä ilmenevän elintärkeän hyvinvoinnin kautta [40] .

K. S. Stanislavsky ja Vl. I. Nemirovich-Dantšenko huomasi Tšehovin näytelmien dramaattisen liikkeen oleellisimman periaatteen, niin kutsutun "pohjavirran". Juuri he paljastivat ensimmäisenä jatkuvan sisäisen intiimi-lyyrisen virtauksen läsnäolon ulkoisten arkipäiväisten jaksojen ja yksityiskohtien takana ja tekivät kaikkensa välittääkseen katsojalle uuden tulkinnan Tšehovin draamasta. Stanislavskin ja Nemirovich-Dantšenkon ansiosta Tšehovin näytelmien tarttuva voima tuli ilmeiseksi [44] .

Tšehovin aliakset

Kuten kaikki humoristiset kirjailijat, Tšehov käytti kymmeniä erilaisia ​​​​salanimiä . Toistaiseksi niitä ei ole paljastettu kokonaan, koska Tšehov itse ei voinut muistaa kaikkien varhaisten tarinojensa kuuluvuutta valmistellessaan kerättyjä teoksia A. F. Marxille . Huumoristin salanimen tehtävänä ei ollut niinkään peittää todellista kirjoittajaa, vaan viihdyttää lukijaa, kiehtoa häntä (siis vaihtelevuus, tahallinen hämmennys – lukijan piti itse yrittää arvata tarinan kirjoittaja). Pseudonyymi on usein välttämätön osa tietyn tarinan sommittelua, osa kirjallista farssia, eikä sitä voida paljastaa oikein kontekstin ulkopuolella. Harvinaisissa tapauksissa tämän tai toisen Tšehovin salanimen tausta saattoi olla vain kapealla tuttavapiirillä tiedossa ja vaati lisädekoodausta. Alla on luettelo 1900-luvun loppuun mennessä tunnetuista kirjoittajan salanimistä [45] [46] :

A. S. Suvorinin vaatimuksesta Tšehov alkoi julkaista "vakavia" teoksiaan Novoje Vremyassa koko nimellä, jatkaen samalla humoristisessa journalismissa kirjallisen pseudonyymin perinnettä.

Bibliografia

Luovuuden merkitys

  1. Sakhalinin saaren kirjasta tuli aikakauden taiteellinen dokumentti.
  2. Tšehov seisoo tragikomedian alkuperässä .
  3. Hänen työssään annetaan venäläisen kirjallisuuden parhaat esimerkit kaikista " pienen proosan " tyylilajeista.
  4. Tšehovin dramaturgiasta on tullut venäläisen kirjallisuuden "käyntikortti" maailmassa.
  5. Tšehovin kutsu "Pidä huolta ihmisestä itsessäsi" on ikuinen.
  6. Tšehovin taiteellisilla löydöillä oli valtava vaikutus 1900-luvun kirjallisuuteen ja teatteriin. Hänen monille kielille käännetyistä dramaattisista teoksistaan ​​on tullut olennainen osa maailman teatteriohjelmistoa.

Tšehov loi kirjallisuuteen uusia liikkeitä, jotka vaikuttivat suuresti nykyaikaisen novellin kehitykseen. Hänen luovan menetelmänsä omaperäisyys piilee " tietoisuuden virraksi " kutsutun tekniikan (jota myöhemmin omaksuivat James Joyce ja muut modernistit) käyttö ja lopullisen moraalin puuttuminen, joka oli niin välttämätön tuon ajan klassisen tarinan rakenteelle. Tšehov ei pyrkinyt antamaan vastauksia lukijoille, vaan uskoi, että kirjoittajan tehtävänä oli esittää kysymyksiä, ei vastata niihin.

Vuonna 1896 Lokin epäonnistumisen jälkeen Tšehov , joka oli tuolloin jo kirjoittanut useita näytelmiä, luopui teatterista. Stanislavskyn ja Nemirovich-Danchenkon perustaman Moskovan taideteatterin vuonna 1898 tekemä Lokki-tuotanto oli kuitenkin valtava menestys yleisön ja kriitikkojen keskuudessa. Sen jälkeen Tšehov palasi dramaturgiaan ja loi vielä kolme mestariteosta: " Setä Vanja ", " Kolme sisarta " ja " Kirsikkatarha ".

Juuri Tšehov osoitti tarinoissaan ensimmäistä kertaa venäläisessä kirjallisuudessa maakunnan asukkaan kuvan, jolla ei ole minkäänlaista näkemystä, toiminnan janoa, hyviä pyrkimyksiä ja toiminnan tarvetta. Tšehov, kuten kukaan muu, osoitti, kuinka vaarallinen yksilölle ja yhteiskunnalle on sellainen sosiaalinen ilmiö kuin filisteri (" Ionych ", " Kirjallisuuden opettaja ").

Tšehov oli yksi ensimmäisistä klassisista kirjailijoista, joka tuomitsi vulgaarisuuden, haluttomuuden elää täyttä, tapahtumarikasta elämää. Tšehovin teoksissa näemme moraalisen kutsun ihmisen sisäiseen vapauteen, henkiseen puhdistumiseen. Hänen myöhempiä tarinoitaan läpäisee sisäinen henkinen huuto: "Tällaista on mahdotonta enää elää!". M. Gorki kirjoitti Tšehovin työn merkityksestä :

Kukaan ei ymmärtänyt yhtä selkeästi ja hienovaraisesti kuin Anton Tšehov elämän pienten asioiden tragediaa, kukaan ennen häntä ei voinut niin armottomasti, totuudenmukaisesti piirtää ihmisille häpeällistä ja synkkää kuvaa heidän elämästään filistealaisen arjen tylsässä kaaoksessa. Hänen vihollisensa oli vulgaarisuus; hän kamppaili sen kanssa koko ikänsä, hän pilkkasi häntä ja kuvasi häntä intohimoisella, terävällä kynällä, pystyen löytämään vulgaarisuuden viehätyksen sielläkin, missä ensi silmäyksellä näytti siltä, ​​että kaikki oli järjestetty erittäin hyvin, kätevästi, jopa loistokkaasti. .

Tšehov kirjailija ja Tšehov lääkäri

Tšehov tuli Moskovan yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1879 ja valmistui vuonna 1884 . Hän oli erittäin tunnollinen opiskelija, joka osallistui professorien Babukhinin , Zakharyinin , Kleinin, Fohtin , Snegirevin , Ostroumovin , Kozhevnikovin , Erismanin ja Sklifosovskin luennoille . Jo vuonna 1881 hän aloitti lääkärin työskentelyn tohtori P. A. Arkangelskin johdolla Chikinskaya zemstvo -sairaalassa Zvenigorodin alueella Moskovan maakunnassa . Oman todistuksensa mukaan hän "ei kadu, että meni lääketieteelliseen tiedekuntaan".

Yliopistosta valmistuttuaan Tšehov yritti hakea lastenlääkärin paikkaa yhdessä lastenklinikasta, mutta jostain tuntemattomasta syystä tätä nimitystä ei tapahtunut.

Tšehov Anton Pavlovich, syntynyt vuonna 1860, freelance-lääkäri vuodesta 1884, on ollut Venäjän lääketieteellisellä listalla (virallinen luettelo henkilöistä "joilla on täysi oikeus harjoittaa lääkärintoimintaa Venäjällä", jonka lääketieteen osasto julkaisi vuosittain). sisäasiainministeriössä) 20 vuoden ajan (1885-1904). Lääkärin tutkinnon saatuaan Tšehov asetti asuntonsa ovelle kyltin " Tohtori A. P. Chekhov ", hän jatkaa saapuvien potilaiden hoitoa ja vakavasti sairaiden tapaamista kotona. "Lääketiede edistyy hieman. Lennän ja lennän. Joka päivä joudut käyttämään yli ruplan taksinkuljettajaan. Minulla on paljon tuttuja ja siksi paljon potilaita. Puolet on hoidettava turhaan, kun taas toinen puoli maksaa minulle viisi ja kolme ruplaa. - 31. tammikuuta 1885 M. E. Chekhoville.

Tšehov kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta ottaa vakituinen paikka Zvenigorodin sairaalaan ja samalla korvata zemstvo-sairaalan päällikköä lomansa aikana tekemällä kaikki lääninlääkärin rutiinityöt: oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset, tuomioistuimet oikeuslääkäreinä. lääketieteen asiantuntija jne. Tulee aika, jolloin Tšehov alkaa epäröidä ammattinsa lopullista valintaa. Lääketieteestä tulee sekä kirjallisuuden este että Tšehovin tarinoiden ehtymätön lähde.

Tuolloin hän vielä valmistautui lääketieteen tohtorin tutkinnon kokeisiin, joita varten hän keräsi aineistoa lääketieteen historiasta, mutta hän ei toteuttanut suunnitelmaansa ja jo vuonna 1887 hän poisti lääkärin merkin. Toisaalta hoitavan lääkärin väistämättömät epäonnistumiset ja tiedeakatemian Pushkin-palkinto kokoelmasta " At Twilight " määrittelivät hänen lopullisen valinnan. Tästä lähtien lääkärinhoito on jäänyt taka-alalle, vaikka Tšehov ei jätä yksityisiä lääkärikursseja ennen kuin hän lähtee Jaltaan vuonna 1897 .

Sielunsa syvyyksissä lääkäri ei koskaan kuollut Tšehovissa: "Näen unta paiseista, turvotuksesta, lyhdyistä, ripulista, täplistä silmässä ja muusta armosta. Kesällä vastaanotan halvaantuneita yleensä puoli päivää, ja sisareni auttaa minua - tämä on hauskaa työtä ”- V. G. Korolenko , toukokuu 1888 . Yksi Sahalin-matkan motiiveista oli halu "ainakin maksaa vähän" lääketieteestä. Tutkimus vankiloiden, sairaaloiden, kasarmien ja paikallisten lastentautien saniteettitilasta järkytti Tšehovia. Hänen oman työnsä tulokset kirjassa "Sakhalin Island" antoivat hänelle mahdollisuuden sanoa: "Lääketiede ei voi moittia minua maanpetoksesta. Kunnioitan oppimista."

Lääketieteen "petoksen" motiivi vaihtelee Tšehovin mukaan monta kertaa näiden vuosien aikana. Nyt hän teloittaa itsensä ja kutsuu itseään "sikaksi" hänen edessään, sitten hän esittää seuraavan vastateoksen: "Lääketiede on laillinen vaimoni ja kirjallisuus on rakastajattareni. Kun toinen kyllästyy, vietän yön toisessa. Mutta lääketieteellinen ympäristö ei lainkaan moittinut Tšehovia kirjailijan lähdöstä lääketieteestä. Vuonna 1902 Moskovan Pirogov-lääkäreiden kongressin jäsenet kiittivät yksimielisesti kirjailijaa kirjallisesta toiminnasta, realististen kuvien luomisesta venäläisen kirjallisuuden lääketieteellisistä hahmoista.

Vuosina 1891 - 1892 Tšehov, joka oli jo tunnettu kirjailija, yksi Venäjän suurimmista kirjailijoista, kieltäytyy kirjallisesta toiminnasta ja siitä saadusta tuloista taistellakseen talonpoikakyliä pyyhkäisevää koleraepidemiaa vastaan. Tässä on joitain otteita useista hänen kirjeistään A.S. Suvorinille, joissa hän puhuu näistä elämänsä vaikeimmista vuosista: talonpojat ovat töykeitä, häikäilemättömiä, epäluuloisia; mutta ajatus siitä, että työmme ei tule olemaan turhaa, tekee tästä kaikesta lähes huomaamattoman. Kaikista Serpuhovin lääkäreistä olen surkein; hevoseni ja vaununi ovat surkeita, en tunne teitä, en näe mitään iltaisin, minulla ei ole rahaa, väsyn nopeasti, ja mikä tärkeintä, en vain voi unohtaa mitä täytyy kirjoittaa, ja haluan todella sylkeä koleraan ja istua alas kirjoittaa. Ja haluan puhua sinulle. Yksinäisyys on pyöreää” (1. elokuuta 1892 päivätty kirje ) [47] . "Sieluni on väsynyt. ... Älä kuulu itsellesi, ajattele vain ripulia, vapise öisin koirien haukkumisesta ja portin koputtamisesta (eivätkö he tulleet luokseni?), ratsastaa iljettävillä hevosilla tuntemattomia teitä pitkin ja lue vain kolerasta ja odota vain koleralle... Tietenkin kirjallisuudesta eikä aikaa ajatella. En kirjoita mitään. Kieltäydyin [rahallisesta] elatusavustuksesta säästääkseni itseltäni ainakin [jopa] vähän toimintavapautta, ja siksi minulla ei ole penniäkään. <...> Kun sanomalehdistä saa tietää, että kolera on jo ohi, se tarkoittaa, että olen jo alkanut kirjoittaa uudelleen. Kun palvelen Zemstvossa, älä pidä minua kirjailijana. On mahdotonta saada kahta kärpästä yhdellä iskulla" (kirje päivätty 16. elokuuta 1892 ) [48] .

Tšehov haaveili vielä 1890-luvun puolivälissä omasta yksityisestä patologia- ja terapiakurssistaan ​​yliopistossa. Lukeakseen hän tarvitsee tutkinnon ja väitöskirjan. Anton Pavlovich ehdottaa "Sakhalin-saaren" käyttöä sellaisenaan, mutta tiedekunnan dekaani kieltää sen sekä puolustuksessa että luennoinnissa.

Mutta jopa kirjallisen tunnustamisen ja lääketieteellisestä käytännöstä poistumisen vuosien aikana Tšehov tunsi yhteyden lääketieteen maailmaan, hän oli kiinnostunut tieteen menestyksestä tällä alalla, hän oli kiireinen lääketieteellisten lehtien "Surgical Chronicle", "Surgery" kanssa. ", joka kärsi varojen puutteesta, hän luki vuosia Vrach-sanomalehden ja julkaisi siinä. Vuonna 1895 hän osallistui Moskovan zemstvo-lääkäreiden kongressiin, jotka kokoontuivat zemstvon psykiatriseen sairaalaan Pokrovskin kylässä.

Itse asiassa lääkäri Tšehov ja kirjailija Tšehov eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan kirjoittajan "lääketieteellisessä" tietoisuudessa on painotus siirtymässä erityisestä yleiseen: "Hän, joka ei osaa ajatella lääketieteellisellä tavalla, mutta arvioi yksityiskohtien perusteella, kieltää lääketieteen. Botkin , Zakharyin, Virkhov ja Pirogov , epäilemättä älykkäät ja lahjakkaat ihmiset, uskovat lääketieteeseen kuin Jumalaan, koska he ovat kasvaneet käsitteeseen "lääketiede" "- Suvorin 18. lokakuuta 1888. Tšehoviin itseensä sovellettaessa tämä merkitsi halua ymmärtää yksilön pahoinvoinnin erityisoireiden takana olennaiset syyt, jotka johtavat epidemioiden, ennenaikaisen ikääntymisen ja sosiaalisen epäsymmetrian synnyttäviin olosuhteisiin.

Tšehov alkaa houkutella psykiatriaan. Sellaisia ​​teoksia kuin "Ward nro 6", "Kovarikos" ja "Musta munkki" ei voinut kirjoittaa vain kuka tahansa kirjoittava lääkäri, vaan "lääketieteellisesti ajatteleva" kirjoittaja Tšehovin ymmärryksessä. I. I. Yasinsky "Elämäni romaanissa" todistaa, että Tšehov "on erittäin kiinnostunut kaikenlaisista niin kutsutun sielun poikkeamista". Hänen mielestään hänestä olisi tullut psykiatri , ellei hänestä olisi tullut kirjailijaa.

Tshehovin "lääketieteellisen" näkemyksen ansiosta kirjallisuus on velkaa siihen, että siihen ilmestyy galleria ainutlaatuisia Tšehovin kuvia lääkäreistä (usein töykeistä, tietämättömistä, välinpitämättömistä, mutta myös herkistä, haavoittuvista, äänioikeutetuista), ensihoitajista , neurasteenioista , Tšehovin "surmista ihmisistä". Hänen tarinansa eivät ole "lääkärin muistiinpanoja" suppeassa merkityksessä, ne ovat epätäydellisen yhteiskunnan diagnoosi. Lääkärinä Tshehov sai runsaasti materiaalia taiteellisiin yleistuksiin, jotka seurasivat sisältäpäin erilaisten yhteiskuntakerrostumien elämää. Tarkkaana ja älykkäänä taiteilijana hän saattoi tehdä vain omat johtopäätöksensä.

Paradoksina oli, että vaikka Tšehov kuvasi lääkäreitä enimmäkseen karikatyyrina, hieman itseironisena, hän painotti lääketieteen ammatin inhimillistä olemusta ja kehotti lääkäreitä kohtelemaan potilaita huolellisesti ja suvaitsevasti. Suurelta osin Tšehovin ansiosta venäläisessä ja maailmankirjallisuudessa syntyi kirjallinen arkkityyppi älyllisestä lääkäristä, humanistista lääkäristä ja askeetista .

Hänelle myönnettiin mitali "Työstä ensimmäisen yleisen väestönlaskennan parissa" [49] .

Teosten näyttöversiot

Tšehov on edelleen johtava venäläisten klassikoiden ulkomaisten sovitusten määrä  - hänen teoksistaan ​​tuli elokuva-/televisioversioiden perusta yli 300 kertaa [50] .

Muisti

Tšehovin muistoksi avattiin hänen museonsa ja pystytettiin monumentteja; maantieteelliset kohteet, teatterit, kirjastot, tuomioistuimet, tähtitieteelliset kohteet on nimetty; liikkeeseen kolikoita ja postimerkkejä.

Perhe, sukulaiset

Sukutaulu

Isän puolelta
  • Isoisä, Mihail Emelyanovitš Chekh ( 1762 - 1849 ), oli orja koko ikänsä. Hänellä oli viisi poikaa (Ivan, Jegor, Artjom, Semjon ja Vasily), jotka hän kasvatti ankarasti.
  • Kirjoittajan isoisä - Jegor Mihailovitš Chekh (1798 - 12.3.1879) - kotoisin Olhovatkan kylästä Voronežin maakunnasta Ostrogozhskyn piirikunnasta , kuului maanomistajan I. D. Chertkovin maaorjille , jonka pojanpoika oli myöhemmin Leo Tolstoyn lähin kumppani . . Jegor Mikhailovich on ensimmäinen Tšehovin perheessä, joka oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Lunastettuaan itsensä perheensä kanssa vuonna 1841 Jegor Mihailovitš aloitti kreivi Platovin, kuuluisan Don-atamanin pojan [51] johtajana . Hän asui ja työskenteli arojen siirtokunnissa Krepkaya ja Knyazhoy, ansaitsi tarpeeksi rahaa. Jegor Mikhailovitšilla oli terävä luonne, hän halusi liuottaa kätensä. Sekä talonpojat, jotka kutsuivat häntä "asp", ja perhe kärsivät hänen malttinsa. Jegor Mihailovitš osoitti lahjakkuutta myös kirjailijana, hänen sanansa ovat tulleet meille: "Kateisin syvästi baareja, ei vain heidän vapauttaan, vaan myös sitä, että he osaavat lukea." Hänen lapsensa olivat jo vapaita - kolme poikaa: Mihail (1823-12/30/1875), Pavel (1825-1898) ja Mitrofan (1830 tai 1836-09/08/1894). Aleksanterin (1827-1906) tytär, jonka lunastamiseen vuonna 1841 hänen isällä ei ollut tarpeeksi rahaa, lahjoitti maanomistaja Chertkov. Hän oli myöhemmin naimisissa Vasili Grigorievich Kozhevnikovin (1819-1904) kanssa, jonka kanssa hän lähti häiden jälkeen kotimaahansa Tverdokhlebovon kylään. Mihailin, vanhimman, isä opetti kirjansidottavaksi Kalugaan, missä hän pian sai mainetta parhaana mestarina. Häntä ei kutsuttu Tšehoviksi, vaan Chokhoviksi. Hän lähetti isälleen lahjan - erittäin monimutkaisen laatikon, jossa oli seuraava merkintä: "Hyväksy, rakas vanhempi, kovan työni hedelmä." Anton Pavlovich arvosti tätä arkkua erittäin paljon. Mitrofan Jegorovich avasi ruokakaupan Taganrogissa. Hän jätti kaksi poikaa: Vladimirin (1874-1949), joka opetti Taganrogissa, ja Jegorin (1870-03.11.1943), joka palveli Venäjän merenkulku- ja kauppaseurassa. Se oli Anton Pavlovichin suosikki, joka kutsui häntä "Zhorzhikiksi" [52] . Egor Mikhailovich kuoli tyttärensä A. E. Kozhevnikovan käsissä vuonna 1879.
  • Isoäiti Efrosinya Emelyanovna, s. Shimko (1806-26.02.1878), hevoskasvattajien perheestä. Asuessaan Jegor Mihailovitšin kanssa 58 vuotta, hänellä oli huomattava vaikutus Tšehovin maailmankuvaan ja varhaiseen työhön.
Äidin puolelta
  • Isoisoisoisä, Nikita Morozov, maaorja. Hän asui 1800-luvun puolivälissä Fofanovon kylässä (nykyisin - Ivanovon alue.)
  • Isoisoisä Gerasim Nikitich Morozov (1764-05/03/1825) ajoi proomuilla viljaa ja puutavaraa pitkin Volgaa ja Okaa. Hän oli naimisissa maaorjatalonpojan Tatjana Leontyevan kanssa, jonka kanssa hänellä oli viisi lasta: Aleksei, Vasily, Maria, Fedor ja Jakov. 53-vuotiaana hän osti itsensä ja poikansa Yakovin.
  • Isoisä, Yakov Gerasimovich Morozov (n. 1800-1847), syntyi Fofanovon kylässä. Hän auttoi isäänsä, hoiti kauppaa Morshanskissa . Vuonna 1820 hän meni naimisiin Alexandra Ivanovna Kokhmakovan kanssa. Vuonna 1833 Yakov Gerasimovich meni konkurssiin ja joutui löytämään työpaikan - kenraali Popkov järjesti hänet Taganrogiin. Kun hänestä tuli pormestarin komissaari, hän avasi samalla kuivatun kalakaupan Rostovissa. Hänellä oli kolme lasta: Ivan (1821-1828 - 1866-1869), Fedosya (1829 - 25.10.1891), Evgenia (myöhemmin A. P. Chekhovin äiti).
  • Isoäiti, Alexandra Ivanovna Kokhmakova (1804-1868), varakkaasta ja käsityöläisperheestä. Perhe teki puusta ikoneja ja käsitöitä, joille oli kova kysyntä. Hän asui lastensa kanssa Shuyassa erillään aviomiehestään, joka vieraili perheensä luona vain ajoittain. Vuonna 1847 vakava tulipalo tuhosi 88 taloa, jolloin Morozovit jäivät ilman omaisuutta. Samana vuonna Jakov kuoli koleraan. Leski Alexandra kahden tyttärensä Feodosian ja Evgenian kanssa löysi suojan saman kenraalin Popkovin luona, joka ei vain hyväksynyt perhettä, vaan myös järjesti orvot oppimaan lukemaan ja kirjoittamaan.

Vanhemmat

Vuonna 1841 , kun Tšehovin tuleva äiti oli vain kuusivuotias, tuleva isä Pavel asettui Rostoviin Jakov Morozovin (Jevgenian isän) luo. Kuusi vuotta myöhemmin, kun Jakov kuoli, perheiden välinen yhteys katkesi, mutta kuuden vuoden kuluttua se palautui uudelleen - kävi ilmi, että Jevgenia Morozovan veli Ivan ( 1825 - 1867 ) työskenteli Mitrofan Tšehovin ( 1836 - ) alaisuudessa. 1894 ) - Pavel Jegorovichin veli. Tämän ansiosta Pavel ja Evgenia tapasivat, ja vuonna 1854 he menivät naimisiin.

Äiti

Kirjailijan äiti Evgenia Yakovlevna Chekhova (Morozova) (1835-1919), kauppias Ya tytär. Hän ei pitänyt lukemisesta ja kirjoittamisesta, hän eli koko ikänsä perheen etujen mukaisesti jakaen poikiensa ja tyttäriensä huolet. Hän joutui kestämään neljän kuoleman seitsemästä lapsestaan ​​- ensimmäinen, kaksivuotiaana, kuoli tyttärensä Eugene (1869-1871). Anton Chekhov sanoi, että "lahjakkuus meissä tulee isän puolelta ja sielu äidin puolelta."

Isä

Isä Pavel Jegorovich Chekhov (1825-1898) peri isältään despoottisen luonteen, ja vaikka hän osoitti perheelleen lähetetyissä kirjeissä huolenpitoa ja myötätuntoa, hän turvautui usein pahoinpitelyyn ja hyväksikäyttöön. Hän pakotti lapsensa työskentelemään kaupassa aamusta iltaan ja myös laulamaan kuorossa monta tuntia jumalanpalveluksissa. Pavel Egorovichin lapsuudesta voidaan päätellä muistelmista, jotka hän kirjoitti perhekroniikkaan elämänsä lopussa [53] :

1830. Muistan, että äitini tuli Kiovasta ja näin hänet. 1831. Muistan vakavan koleran, tervaa annettiin juoda. 1832. Opiskeli lukutaitoa kylässä. koulussa, opetti A. B.:ta siviili tavalla. 1833. Muistan sadon epäonnistumisen, nälänhädän, söin kvinoaa ja tammenkuorta.

Kuusitoistavuotiaana hän oli jo työskennellyt sokeritehtaalla; sitten karjankuljettajaksi, ja Taganrogissa hänet hyväksyttiin kauppaan. Vuonna 1856 Pavel Jegorovich onnistui säästämään 2500 ruplaa, liittyi kolmanteen kauppiaskiltaan. Vuonna 1857 hän avasi kaupan kirjoittamalla kauppansa kylttiin "Tee, sokeri, kahvi ja muut siirtomaavarat".

Tšehovien vanhempi sukupolvi oli äärimmäisen hurskasta ihmisiä, jotka pitivät kaikkia paastoja ja lomapäiviä. Tšehovit osallistuivat ahkerasti jumalanpalvelukseen ja tekivät pyhiinvaellusmatkoja. Kirkossa tuttu kuoro opetti Pavel Jegorovichia lukemaan nuottia ja jopa soittamaan viulua. Pavel kiinnostui kuorolaulusta ja vuonna 1864 hänestä tuli katedraalin valtionhoitaja. Koska riippuvuus Athoksen munkkien harjoittamasta "venytetystä" psalmien laulutyylistä, hänen palveluksensa kesti liian kauan, ja vuonna 1867 hänet erotettiin. Sitten Pavel Jegorovich muutti kreikkalaiseen luostariin, jossa hän kokosi kuoron, jossa Aleksanteri, Nikolai ja Anton lauloivat. Pavel Egorovich opetti kuorolle viulunsoittoa ja oli kuoronjohtaja. Tämä antoi kunnia-aseman kaupungissa, ja hänen kuoronsa tuli kuuntelemaan jopa Rostovista ja muista kaupungeista. Aleksanteri Pavlovich lauloi ensin diskantilla, sitten bassolla; Nikolai, hyvä viulisti, auttoi isäänsä ja erityisesti lauloi paljon, mikä vaikutti hänen terveyteensä ja mahdollisesti aiheutti hänen sairautensa. Anton lauloi alttoviulua. Perhe asui erittäin ystävällisesti. Anton Pavlovich oli kaikista nöyrin. Hänellä oli erittäin suuri pää ja häntä kutsuttiin "pommiksi", mikä sai hänet vihaiseksi.

Pavel Jegorovichin suhteellisen menestyksekkäästi alkanut kauppatoiminta alkoi pian hiipua. Kauppa oli likainen, myi huonolaatuisia tavaroita, ja lisäksi palvelijapojat pettivät. Siellä he saivat myydä juutalaisten tavernoista keräämää kuivattua ja sävytettyä teetä tai "pesä" raskauslääkkeitä, jotka sisälsivät: öljyä, elohopeaa, typpihappoa, strykniiniä jne. "pesää", Anton Tšehov muistelee saatuaan jo. lääketieteellinen koulutus.

Vuonna 1874 asiat menivät todella huonosti ja Pavel Jegorovitš alkoi joutua velkakuoppaan, kaksi vuotta myöhemmin hänet pakotettiin salaa poistumaan Taganrogista, 25. huhtikuuta 1876 hän saapui Moskovaan, missä koko Tšehovin perhe jo odotti häntä, lukuun ottamatta Antonia, joka jäi lopettamaan opinnot lukiossa. Hän asui tuolloin ihmisten kanssa, jotka saivat perheen talon, harjoitti tutorointia uuden omistajan pojan kanssa, "maksaen" tästä asunnosta. Ajan myötä Anton ystävystyi seurakuntansa kanssa.

Puolentoista vuoden vaeltamisen ja surkean velkaantumisen jälkeen Pavel löysi vihdoin työpaikan. 10. marraskuuta 1877 hän sai työpaikan I. Gavrilovin navetta nuorempana virkailijana hintaan 30 ruplaa kuukaudessa, pöydän ja asunnon kaupasta. Pavel työskenteli navetassa 14 vuotta, työskenteli aamusta iltaan ja näki harvoin perhettään.

Kun Pavel Jegorovitš kuoli, Anton Pavlovich sai sormuksensa, jossa oli merkintä: "Yksinäisille aavikko on kaikkialla." Hän kantoi sitä aina mukanaan.

Moskovan osoitteet

Yksi Tšehovin elämän tutkijoista huomautti: "Anton Pavlovich vaihtoi Moskovassa tietääkseni jopa tusinaa osoitetta" [54] . Heidän keskuudessaan:

  • 1877 - Daev Lane , 29 - Morozovin ja Leontievin talo Sretenkassa (taloa ei ole säilynyt).
  • 1879 - Trubnaja-katu , 36 - jossa "haisi kosteudelta ja vain ohikulkijoiden kantapäät näkyivät katon alla olevista ikkunoista". (Tšehovin ympärillä, s. 87-88; Pavel Tšehovin elämä, s. 181). Tšehovin passissa on tiedot rekisteröinnistä "Moskovassa, Sretenka, 307, lähellä Nikola-Dracha-kirkkoa" (RGALI) [55] (taloa ei ole säilynyt).
  • 1879 - Trubnaja-katu , 23 - Savitskin talo; "Antonin kirjallinen toiminta alkoi tästä asunnosta", hänen veljensä kirjoitti. Tuolloin täällä oli kaksi kaksikerroksista rakennusta - yksi puinen kivipohjakerrassa ja toinen kivinen, rakennettu kolmanteen kerrokseen vuonna 1893; se on tullut meidän aikaansa [56] .
  • 1879 - Trubnaja-katu , 28 - Vnukovin talo (taloa ei ole säilynyt).
  • 1881-1885 - Maly Golovin Lane , 3 - kauppias P. Z. Jeletskin talo (nyt on nelikerroksisen talon keskiosa. Silloin talo oli kaksikerroksinen korkeassa puolikellarikerroksessa, se rakennettiin molemmin puolin vuonna 1896 ja vuonna 1905 se rakennettiin julkisivulle ja muutettiin [56] ).
  • 1886-1890 - Sadovo-Kudrinskaya-katu , 6 - tohtori A. Ya. Korneevin talo.
  • 1890-1892 - Malaya Dmitrovka , 29 - V. K. Firgangin talo (hän ​​asui piharakennuksessa pihan oikealla puolella, toisessa kerroksessa).
  • 1894 - Bolshoi Vlasevsky lane , 9 - asui samassa asunnossa kirjailija I. N. Potapenkon kanssa (taloa ei ole säilynyt).
  • 1899 - Uspensky Lane , 1/12 ( Malaya Dmitrovka , 12) - sisar asui täällä - M. P. Chekhova.
  • 1899 - Malaya Dmitrovka , 11/10 - A. A. Sheshkovin kannattava talo, asunto nro 14.
  • 1900, 1901 - Tverskaya-katu 6 (hotelli Dresden).
  • 1902 - Zvonarsky lane , 14.2. - Firsanovan talo.
  • 1902 - Zvonarsky kaista , 21 - Gonetskajan talo.
  • 1904 - Leontievsky Lane , 24 - A. I. Katykin talo. Viimeinen Moskovan osoite.

Pietarin osoitteet

Katso myös

Huomautuksia

Kommentit
  1. ↑ Nyt siellä on museo "Tšehovin talo"
  2. ↑ "... Bolotovin talo (niin äitini sanoo) tai Gnutovin talo lähellä Tretjakov V. N.:ta, pienessä piharakennuksessa" - A. P. Tšehov kirjeestä P. F. Iordanoville.
  3. ↑

    Me, veljet, vietimme ensimmäisen puolen päivästä kuntosalilla, ja toisen, myöhään iltaan asti, jouduimme käymään kaupassa vuorotellen ja joskus molemmat yhdessä. Kaupassa meidän piti myös valmistaa oppituntejamme, mikä oli erittäin epämukavaa... Mutta pahin ja katkerin asia oli, että meillä ei ollut juuri ollenkaan aikaa leikkimään, leikkiä kepposia, juosta ja rentoutua.

    Al. P. Chekhov kreikkalaisessa koulussa // Tšehovin ympärillä. - Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M .: Pravda, 1990. - S. 55 - 100 000 kappaletta.
  4. ↑

    Vuonna 1876 isäni sulki lopulta kauppansa ja pakeni Moskovaan kahden vanhimman poikansa luo, jotta hän ei joutuisi velkakuoppaan ...

    Kansanedustaja Tšehov Tšehovin ympärillä // Tšehovin ympärillä. - Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M .: Pravda, 1990. - C. 172 - 100 000 kappaletta.
  5. ↑

    ... maaliskuussa 1880 Anton Tšehovin ensimmäinen teos ilmestyi painettuna sudenkorennon numerossa 10, ja siitä lähtien hänen jatkuva kirjallinen toimintansa on alkanut

    Kansanedustaja Tšehov Tšehovin ympärillä // Tšehovin ympärillä. - Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M . : " Pravda ", 1990. - C. 187 - 100 000 kappaletta.
  6. ↑ Vuonna 2005 Sahalin julkaisi ensimmäistä kertaa Venäjällä yhdessä painoksessa "Ehkä numeroni ovat hyödyllisiä ..." A. P. Chekhovin Sahalinin väestönlaskennan aineistoja. Julkaisu julkaisi kaikki 10 000 vastaajiensa täyttämää kyselylomaketta vuonna 1890.
  7. ↑ Vuonna 1897 Tšehov osallistui koko Venäjän väestönlaskentaan laskurina ja sai mitalin "Työstään vuoden 1897 ensimmäisen yleisen väestönlaskennan parissa". Tshehovin muistikirjassa nro 1 (1891-1904) luemme: "- Ja nyt hän tuli ulos kaikissa kunniamaininnoissaan ... - Ja millainen kunniakirja hänellä on? - Pronssimitali työstä vuoden 97 väestönlaskennassa (Tšehov A.P. Täydellisiä teoksia 30 osana. Osa 17. Muistikirjat. Päiväkirjat. - M . : Nauka, 1980).
Lähteet
  1. ↑ 1 2 3 Paperny Z. S. , Paperny Z. S. Chekhov Anton // Lyhyt kirjallinen tietosanakirja - M . : Neuvostoliiton tietosanakirja , 1962. - V. 8.
  2. ↑ 1 2 Vengerov S. Chekhov, Anton Pavlovich // Ensyklopedinen sanakirja - Pietari. : Brockhaus - Efron , 1903. - T. XXXVIIIa. - S. 777-781.
  3. ↑ https://bigenc.ru/literature/text/4684952
  4. ↑ Anton Pavlovitš Tšehhov // Eesti biograafiline andmebaas ISIK  (Est.)
  5. ↑ Paperny Z. S. Chekhov Anton Pavlovich // Great Soviet Encyclopedia : [30 osassa] / toim. A. M. Prokhorov - 3. painos. - M .: Soviet Encyclopedia , 1978. - T. 29: Chagan - Aix-les-Bains. - S. 138-140.
  6. ↑ Paperny Z. S. Chekhov Anton Pavlovich // Chagan - Aix-les-Bains. - M  .: Soviet Encyclopedia, 1978. - S. 138. - ( Great Soviet Encyclopedia  : [30 osassa]  / päätoimittaja A. M. Prokhorov  ; 1969-1978, v. 29).  (Käytetty: 6. kesäkuuta 2009)
  7. ↑ A. M. Ranchin TŠEKHOV // Suuri venäläinen tietosanakirja . Sähköinen versio (2017). Käyttöönottopäivä: 26.12.2017
  8. ↑ 1 2 A P Tšehov - Journalismi . my-chekhov.ru _ Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  9. ↑ 1 2 A P Tšehov - Nälkään näkevät lapset . my-chekhov.ru _ Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  10. ↑ 1 2 A P Tšehov - Vierailevien potilaiden hyväksi . my-chekhov.ru _ Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  11. ↑ 1 2 A P Chekhov - Vetoomus apua tarvitseville tuberkuloosipotilaille . my-chekhov.ru _ Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  12. ↑ A P Chekhov - Lahjoituksia nälkää näkevän Kazanin maakunnan hyväksi . my-chekhov.ru _ Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  13. ↑ A P Chekhov - Lahjoituksia Samaran maakunnan talonpoikien lapsille . my-chekhov.ru _ Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  14. ↑ Ote Neitsyt taivaaseenastumisen kirkon katedraalin Taganrogin kaupungin metrikirjasta Antony Tšehovin syntymästä ja kasteesta. - RGALI; Kirjeet, I, 472.
  15. ↑ Anton Tšehovin elämäkerta | RIA uutiset
  16. ↑ A. P. Tšehovin mukaan nimetty Taganrog-kirjasto :: Nerovnovkan Tšehovien luona . www.taglib.ru Haettu: 1.8.2017.
  17. ↑ Tšehov Anton Pavlovich. Perhe (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 3. joulukuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. joulukuuta 2016. 
  18. ↑ Kirichek M. S. Drossin talo // Taganrog. Tietosanakirja. - Taganrog: Anton, 2008. - S. 330. - ISBN 978-5-88040-064-5 .
  19. ↑ Donald Rayfield "Stalin ja hänen kätyrinsä", luku. 2 .
  20. ↑ M. P. Tšehov Tšehovin ympärillä // Tšehovin ympärillä. - Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M .: Pravda, 1990. - S. 174 - 100 000 kappaletta.
  21. ↑ M. P. Tšehov Tšehovin ympärillä // Tšehovin ympärillä. - Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M .: Pravda, 1990. - S. 214 - 100 000 kappaletta.
  22. ↑ Uuden Jerusalemin muureilla. Voskresensk-Istran kaupungin historia. M.: Kesä, 2010. s. 389-390.
  23. ↑ M. P. Tšehov Tšehovin ympärillä // Tšehovin ympärillä. - Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M .: Pravda, 1990. - S. 221 - 100 000 kappaletta.
  24. ↑ Gebel V., Golberg M., Kagan L., Zuckerman L. Chekhov Anton Pavlovich // Suuri Neuvostoliiton tietosanakirja / Ch. toim. Schmidt O. Yu. - M. : Sov. Encycl., 1934. - T. 61. - S. 460. (pääsemätön linkki) . Haettu 6. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 1. kesäkuuta 2009.    (Käytetty: 6. kesäkuuta 2009)
  25. ↑ M. P. Tšehov Tšehovin ympärillä // Tšehovin ympärillä. - Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M .: Pravda, 1990. - C. 218 - 100 000 kappaletta.
  26. ↑ Gilyarovsky V. A. Iloiset ihmiset // A. P. Chekhov aikalaisten muistelmissa / Gitovich N. I. , Fedorov I. V. - 1. - M . : " Kaunokirjallisuus ", 1960. - S. 108. - 833 s. — (Sarja kirjallisia muistelmia).
  27. ↑ Tšehov A.P. Dramaturgia. Kirjaimet. - Voronezh: VSU:n kustantamo, 1983. - S. 378.
  28. ↑ Tšehov - Suvorin A.S., noin 20. joulukuuta 1889 . chehov-lit.ru . Haettu: 8.9.2022.
  29. ↑ Kornilov S. Chekhov Vladivostokissa (pääsemätön linkki) S. 10. Vladivostok: Novosti (22.10.2003). Haettu 8. elokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 22. helmikuuta 2014. 
  30. ↑ Sopimus A. F. Marxin kirjakustantajan kanssa
  31. ↑ TsGALI, f. 549, op. 1, d. 46.
  32. ↑ Sobolev Yu. Tšehov. M., 1930, s. 199.
  33. ↑ Yksityiskohtainen kuvaus Tšehovin sairaudesta ja kuolemasta
  34. ↑ Tutkijat ovat nimenneet kirjailija Tšehovin kuoleman tarkan syyn  // Izvestia  : verkkosivusto. - 2018 - 6. tammikuuta. — Käyttöönottopäivä: 01/06/2018.  - Artikkelin arvostelu: Malvern, Jack. Anton Tšehovin paidan tutkimus valaisee hänen kuolemansa luonnetta  // The Times  : sivusto. - 2018 - 5. tammikuuta. — Käyttöönottopäivä: 01/06/2018.
  35. ↑ Nashchokina M. V. Moskovan moderni. - 2. - M . : Zhiraf, 2005. - S. 496. - 560 s. — ISBN 5-89832-042-3 .
  36. ↑ Galina Shcheboleva. Tšehovin muistomerkki: Moskovan kuvernööristä Bill Clintoniin.
  37. ↑ Innovatiivisen näytelmäkirjailijan syntymä
  38. ↑ Gromov M.P. PSSP-1976:n johdantoartikkeli. T. 11. (Näytelmät, 1878-1888)
  39. ↑ Scriba <E. A. Solovjov-Andreevich>. Tšehov sukulaisten muistelmien mukaan. - "Azovin alue", 1904, nro 180
  40. ↑ 1 2 Skaftymov A.P. Kysymykseen A. P. Tšehovin näytelmien rakentamisen periaatteista // Kolme sisarta. - Pietari. : ABC Classics , 2008. - S. 229-268. — 288 s. - ISBN 978-5-91181-876-0 .  (Käytetty: 20. kesäkuuta 2009)
  41. ↑ D. Gorodetskyn muistelmat // Pörssitiedote. - 1904. - Numero. 18. heinäkuuta .
  42. ↑ Arsin muistoja. G. (I. Ya. Gurlyand) // Teatteri ja taide. - 1904. - Nro 28 .
  43. ↑ Joten esimerkiksi Tšehovin " Kolme sisarta " toisessa näytöksessä Tšebutykin lukee sanomalehteä: "Qiqihar. Isorokko rehottaa täällä…” Qiqiharilla tai isorokolla ei ole mitään tekemistä itse Chebutykinin tai kenenkään muun kanssa, eikä ylipäänsä minkään lavalla tapahtuvan tai tulevan tapahtuman kanssa.
  44. ↑ Nemirovich-Danchenko V. I. Esipuhe "Toimittajalta" // N. E. Efros "Kolme sisarta" Moskovan taideteatterin lavastus . - 1919. - S. 10.
  45. ↑ Chekhov A.P. Täydellisiä teoksia ja kirjeitä kolmessakymmenessä osassa. Teoksia 18 osana. - M. , Nauka, 1982. - T. 18. - S. 337-338.
  46. ↑ Tšehov Anton Pavlovich . Sähköinen tieteellinen painos "Venäläisten kirjailijoiden, tutkijoiden ja julkisuuden henkilöiden salanimien sanakirja" . Säätiö "Fundamental Electronic Library". Haettu: 6. joulukuuta 2016.
  47. ↑ Tšehov - Suvorin A.S., 1. elokuuta 1892 . chehov-lit.ru . Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  48. ↑ Tšehov - Suvorin A.S., 16. elokuuta 1892 . chehov-lit.ru . Haettu: 18. maaliskuuta 2021.
  49. ↑ Tšehovin mitali "Vuoden 1897 ensimmäisen yleisen väestönlaskennan työstä"
  50. ↑ Venäjän kuvan muutos länsinäytöllä. - M. , 2010. - S. 12.
  51. ↑ Tšehov M. P. Tšehovin ympärillä. Tapaamisia ja vaikutelmia
  52. ↑ Gilyarovsky V. A. Moskova ja moskovilaiset . - M . : "Pravda", 1979. - S. 344.
  53. ↑ Pavel Tšehovin elämä // Tšehovin ympärillä. M., 1990, S. 23.
  54. ↑ Missä Tšehov asui? // Aikainen aamu. - 8. kesäkuuta 1914.
  55. ↑ Moskovan Chekhov-osoitteet  (pääsemätön linkki)  (pääsemätön linkki 14-05-2013 [3457 päivää])
  56. ↑ 1 2 Romanyuk S. K. Moskovan kaistan historiasta
  57. ↑ Sidorenko L. Pietarin kansalaisuus Anton Tšehov. Kirjoittajana asui pääkaupungissa // Pietari Vedomosti. - 2022. - 1. huhtikuuta.

Kirjallisuus

  • Aleksanteri ja Anton Tšehov. Muistelmat, kirjeenvaihto / Comp., prep. tekstiä ja kommentteja. E. Gushanskaya, I. Kuzmichev. - M.: Zazharov, 2012. - 960 s. — (elämäkerrat ja muistelmat). - 3000 kappaletta. - ISBN 978-5-8159-1136-9 .
  • A.P. Tšehov ja Nižni Novgorodin alue: bibliogr. osoitin ⁄ NGOUNB, IBO; comp. L.P. Selezneva. - N. Novgorod: RIO NGOUNB, 2010. - 80 s.
  • Bocharov S. G. "Tšehov ja filosofia" // Historiatiedote, kirjallisuus, taide. - M .: Kokoelma; Tiede, 2005 .
  • Vengerov S. A. Chekhov, Anton Pavlovich // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osassa (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1903. - T. XXXVIIIa. - S. 777-781.
  • Tšehovin ympärillä / Comp., johdanto. Taide. ja huomata. E. M. Sakharova . - M.: Pravda, 1990. - 656 s. - 100 000 kappaletta.
  • Voloshinova V. F., Voloshinova L. F. "Tšehov ja Rostov-on-Don"
  • Volchkevich Maya. "Lokki". Harhaluulojen komedia. - M .: "Probel-2000", 2010. - 128 s.
  • Volchkevich Maya. "Ivan-setä". Kohtauksia elämättömästä elämästä. - M .: "Probel-2000", 2010. - 87 s.
  • Gilyarovsky V. A. Antosha Chekhonte / Gilyarovsky V. A. Sanomalehti Moskova. Ystäviä ja tapaamisia. - Minsk: Tiede ja tekniikka, 1989. - 384 s.: kuvituksia. - S. 253-280. — ISBN 5-343-00147-5 .
  • Zadera G.P. Lääketieteellisiä hahmoja A. P. Tšehovin teoksissa. Ominaisuusartikkeli. - Niva-lehden kuukausittaiset kirjalliset ja populaaritieteelliset liitteet, 1903, lokakuu, marraskuu.
  • Korney Chukovsky . Taidemaalari
  • Korney Chukovsky . Oli, on ja tulee olemaan kaunista
  • Korney Chukovsky . Tshehovista
  • Kuzicheva A.P.A.P. Chekhov venäläisessä teatterikritiikassa. Kommenttiantologia. 1887-1917. - M.: ChPK, 1999. - 542 s.
  • Kuzicheva A. P. Tšehovs . Perheen elämäkerta. - M .: "TAIDE", 2004. - 472 s.
  • Kuzicheva A.P. Tšehov. Yksilön elämä. - Pietari: Baltic Seasons, 2011. - 880 s., ill.
  • Kuzicheva A.P. Vash A. Tšehov. - M .: Suostumus, 2000. - 388 s.
  • Masanov I.F.  - Chekhoviana: Systemaattinen hakemisto kirjallisuudesta Tšehovista ja hänen teoksistaan ​​/ Syöte. Taide. ja toim. A. B. Derman . - M .: Valtio. keskusta. kirja. RSFSR:n kamari, 1929. - Numero. 1. - 119 s.
  • Meve E. B. Lääketiede A. P. Tšehovin elämässä ja työssä. - K .: Ukrainan SSR:n Gosmediz, 1961. - 288 s.: ill., portr.
  • Mirski M. B. Tohtori Tšehov. RAN. Luonnontieteiden ja tekniikan historian inst. S. I. Vavilov. - M.: Nauka, 2003. - 240 s. — ISBN 5-02-006360-6 .
  • Petrenko D.I., Stein K.E.  A. P. Tšehovin proosa: Metapoetiikka ja poetiikka. - Rostov-on-Don: Polygraph-Service, 2018. - 416 s. - ISBN 978-5-604-09381-8 .
  • Tyynyt D. L. Missä lokki asui? (I. I. Levitanin ja A. P. Tšehovin oleskelusta Udomljassa ). - Venäjän maakunta. 2000. Nro 1.
  • Podushkov D. L. Udomelskyn vaikutelmia Chekhov A.P.:n työssä // Aluehistorian almanakka "Udomelskajan antiikin". 1997. Nro 4. joulukuuta.
  • Podushkov D. L. (kääntäjä), Vorobjov V. M. (tieteellinen toimittaja). Kuuluisia venäläisiä Udomlyan alueen historiassa. - Tver: SFC-toimisto, 2009. - 416 s.
  • Sadovnichiy V. A. Anton Pavlovich Chekhov (1860-1904) // Tietoja Moskovan yliopiston ihmisistä. — 3. painos, täydennetty. - M . : Moskovan yliopiston kustantamo, 2019. - S. 72-74. — 356 s. - 3000 kappaletta.  — ISBN 978-5-19-011397-6 .
  • Skaftymov A.P. Kysymykseen A. P. Tšehovin näytelmien rakentamisen periaatteista. / A. P. Skaftymov // Kolme sisarta : Näytelmiä / Chekhov A. P. - Pietari: ABC Classics, 2008. - S. 229-268. - ISBN 978-5-91181-876-0 .
  • Sobolev Yu. V. Chekhov - 1934 - 336 s. (Ihanien ihmisten elämä)
  • Sycheva L. Nykypäivän tohtori Tšehov // Kirjallinen Venäjä. 22. tammikuuta 2010 (nro 2-3).
  • Troyes A. Anton Chekhov. - M., 2004. - ISBN 5-699-07889-4 .
  • Shestov L. "Luovuus tyhjästä: A. P. Chekhov"
  • Shubin B. M. Lääkäri A. P. Tšehov. - M., 1979. - 160 s.
  • Khizhnyakov V.V. Anton Pavlovich Chekhov lääkärinä. - M.: Medgiz, 1947.
  • Yu. V. Sobolev . Anton Chekhov: julkaisemattomat sivut = Anton Chekhov: julkaisemattomat sivut. - M . : Pohjolan päivät, 1916. - 150 s.
  • Yu. V. Sobolev . Uusi Tšehov: Materiaalit ja asiakirjat. - "Kirjasto Ogonyok"; Nro 12. - M . : Ogonyok, 1925. - 64 s.
  • Yu. V. Sobolev . Tšehov: Artikkelit, materiaalit, bibliografia. - M . : Liitto, 1930. - 345 s.
  • Yu. V. Sobolev . Tshehovista = Tšehovista. - M . : toim. I. A. Belousova, 1915.

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sosiaalisissa verkostoissa
Valokuva, video ja ääni
Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis
 Suurten kirjapalkintojen voittajat
Ensimmäinen palkinto
Toinen palkinto
Kolmas palkinto
Panoksesta kirjallisuuteen /
Kunniasta ja arvokkuudesta
* postuumisti