| Kolmikymmenvuotinen sota | |
|---|---|
|
Tšekin aikakausi
Tanskan aikakausi ruotsin aika Ranskalais-ruotsalainen aikakausi
Sopimukset ja asiakirjat | |
Stettinin sopimus - Ruotsin ja Pommerin herttuakunnan välinen sopimus , joka loi oikeudellisen perustan Ruotsin Pommerin miehitykselle 30-vuotisen sodan aikana. Se allekirjoitettiin 25. elokuuta ( 4. syyskuuta ) 1630 , mutta sen katsottiin olevan voimassa 10./20. heinäkuuta - ruotsalaisten Pommerin maihinnousun päivästä.
Vuonna 1627, Franzburgin antautumisen perusteella , keisarilliset joukot miehittivät Pommerin. Ainoastaan Ruotsin puoleen kääntynyt Stralsundin kaupunki kieltäytyi antautumasta antautumisehtoihin . Ruotsi ja Stralsund solmivat liittouman keskenään 20 vuodeksi, mutta Ruotsi ei voinut heti tulla apuun, sillä se oli kiireinen sodan kanssa Kansainyhteisön kanssa . Samaan aikaan keisarillinen armeija voitti sotaan puuttua yrittäneen Tanskan kuninkaan joukot, joka joutui vuonna 1629 allekirjoittamaan Lyypekin rauhan . Näiden menestysten innoittamana keisari aloitti protestanttisten alueiden uudelleenkatolisoinnin antamalla palautusediktin .
Syyskuussa 1629 Ruotsi ja Puolan ja Liettuan kansainyhteisö allekirjoittivat Altmarkin rauhan , joka vapautti ruotsalaiset joukot. Huolellisen valmistelun jälkeen kesällä 1630 ruotsalaiset laskeutuivat Usedomin saarelle ja alkoivat asettua Oderin suulle.
Ruotsin kuningas hylkäsi sopimuksen ensimmäisen version, jonka Pommerin herttuakunnan neuvosto ehdotti 20. heinäkuuta uudella tyylillä. Toinen vaihtoehto palautettiin neuvostolle luettelon ehdoista, joita Ruotsi vaati. Varsinaiset Ruotsin ja Pommerin väliset neuvottelut alkoivat 22. elokuuta, joihin Kustaa II Adolf liittyi henkilökohtaisesti 1. syyskuuta . "Kaikkien aikojen" liitto allekirjoitettiin 4. syyskuuta.
Itse sopimuksen lisäksi allekirjoitettiin "Perustuslaki Pommerin puolustamiseksi" (30. elokuuta 1630) ja "Quarteriing Order" (1631). Ruotsin kuningas ja hänen kenraalit saivat täyden hallinnan herttuakunnan sotilasasioista, kun taas poliittinen ja hengellinen valta säilyi herttualla, aatelistolla ja kaupungeilla. Ruotsi otti vastuun herttuakunnan ulkosuhteista. Pommeri joutui maksamaan 100 000 taalrin vuosikorvauksen, ja se joutui myös ylläpitämään neljää ruotsalaista varuskuntaa.
Heti sopimuksen solmimisen jälkeen Pommerin herttua Bohuslaw XIV kirjoitti kirjeen Pyhän Rooman keisarille Ferdinand II :lle, jossa huomautti, että liitto Ruotsin kanssa ei ollut suunnattu keisaria tai valtakuntaa vastaan, vaan se oli välttämätöntä perustuslaillisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Vastauksena ruotsalaisten joukkojen ilmestymiseen Pommeriin Franzburgin antautumisen mukaisesti sijoitetut keisarilliset joukot aloittivat ratsioita ja ryöstöjä, jotka johtivat Pommerin väestön ruotsalaisten tuen lisääntymiseen. Kesään 1631 mennessä ruotsalaiset ajoivat keisarillisen armeijan pois Pommerista.