Emil Schönaich-Karolath | |
---|---|
Saksan kieli Emil von Schoenaich-Carolath | |
Syntymäaika | 8. huhtikuuta 1852 |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 30. huhtikuuta 1908 (56-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
Ammatti | runoilija , kirjailija |
![]() | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Emil Schoenaich-Carolath ( saksa: Emil von Schoenaich-Carolath-Schilden ; 8. huhtikuuta 1852 , Breslau - 30. huhtikuuta 1908 , Holstein ) oli saksalainen runoilija , kirjailija ja aatelismies .
Valmistuttuaan lukiosta Wiesbadenissa hän meni Zürichiin , jossa hän opiskeli vuosina 1870-1871 kirjallisuutta ja taidehistoriaa . Sitten hän liittyi lohikäärmerykmenttiin Colmarissa , jossa hän palveli luutnanttina vuoteen 1874 asti. Seuraavat vuodet käytettiin pääasiassa matkustamiseen, mukaan lukien Roomaan ja Egyptiin . Vuonna 1887 hän meni naimisiin Katharina von Knorringin kanssa ja asui hänen tilallaan Saksassa ja Tanskassa .
Runoilijana hän oli ns. uusromantiikan edustaja . Hänen varhaisissa runoissaan oli synkkä tunnelma. Myöhemmissä teoksissa, kuten tarinoissa ja romaaneissa, hän otti esille erilaisia uskonnollisia ja eettisiä kysymyksiä ja osoitti nyky-yhteiskunnan puutteita. Kommunikoi monien XIX vuosisadan lopun saksalaisten kirjailijoiden kanssa.
Hän kuoli Haseldorfin linnassa ja haudattiin Pyhän Gabrielin kirkon hautausmaalle.
Tunnetuimmat kokoelmat ovat Lieder an eine Verlorene (1878); "Thauwasser" (1881); "Dichtungen" (1883); "Geschichten aus Moll" (1884); "Bürgerlicher Tod" (1804); "Der Heiland der Tiere" (1896).
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
Sukututkimus ja nekropolis | ||||
|