| Aluevedet ja ilmatila : |
|---|
Egeanmeren kysymys [1] ( kreikaksi Γκρίζες Ζώνες , Tur . Ege sorunu ) on kokonaisuus Kreikan ja Turkin välisistä toisiinsa liittyvistä kiistoista , jotka koskevat suvereniteettia ja lähioikeuksia Egeanmerellä ja sen yläpuolella olevassa ilmatilassa . Lukuisat 1970-luvun ratkaisemattomista ongelmista aiheutuneet konfliktit vaikuttivat merkittävästi Kreikan ja Turkin suhteisiin . Kahdesti - vuonna 1987 ja vuoden 1996 alussa - Egeanmeren kiista johti kriisitilanteisiin, jotka olivat lähellä kahden valtion välisten vihollisuuksien puhkeamista.
Kaikki Egeanmeren alueeseen liittyvät kiistakysymykset voidaan jakaa useisiin luokkiin:
Vuonna 1998 molemmat maat olivat lähellä jännitteiden voittamista useiden diplomaattisten toimenpiteiden avulla. Seuraava askel oli erityisesti Kreikan toimet, joilla pyrittiin helpottamaan Turkin liittymistä Euroopan unioniin . Vuonna 2010 ongelma on kuitenkin edelleen ratkaisematta.
Kokonainen joukko Egeanmeren kiistaan liittyviä kysymyksiä liittyy meri- ja ilmavoimien vaikutusalueiden rajaamiseen molempien maiden alueiden ympärillä. Nämä kysymykset liittyvät itse Egeanmeren maantieteellisiin ja historiallisiin piirteisiin ja sen altaan maiden sijaintiin. Vaikka Egeanmeren vesien pesemän Kreikan ja Turkin mannerrannikon pituus on suunnilleen yhtä pitkä, kaikki Egeanmeren saaret Imbros ( Gökceada ) ja Tenedos (Bozcaada) lukuun ottamatta kuuluvat Kreikalle. Samaan aikaan useat Kreikkaan kuuluvat suuret saaret ( Lesvos , Chios , Samos ja Dodekanesian saariston saaret ) sijaitsevat Turkin mantereen rajojen välittömässä läheisyydessä. Tämä ei salli Turkin laajentaa meri- tai ilmavaikutusalueita, koska ne lasketaan lähimmästä pisteestä sellaisen valtion alueella, joka myös vaatii tätä tilaa. Näiden vyöhykkeiden mahdollinen laajentaminen hyödyttää väistämättä Kreikkaa suhteellisesti enemmän kuin Turkkia.
Yleisen käsityksen mukaan Turkki on huolissaan siitä, että Kreikka saattaa yrittää laajentaa vaikutusalueitaan siinä määrin, että Egeanmerestä tulee tosiasiallinen "kreikkalainen järvi". Lisäksi Kreikka on huolissaan siitä, että Turkki saattaa yrittää "miehittää puolet Egeanmerestä", toisin sanoen perustaa Turkin vaikutusalue Egeanmeren keskelle, Lesboksen ja Chioksen saarten rajan taakse. Samoksen ja Dodekanesian saaret muuttaen ne eksklaaveiksi, joita ympäröivät Turkin vedet ja jotka ovat siten erillään Kreikan pääosasta [2] .
Aluevedet antavat rannikkovaltiolle täyden hallinnan ilmatilan lennonvarmistuksesta ja osittaisen merenkulun hallinnan, vaikka ulkomaisille aluksille (sekä siviili- että sotilasaluksille) taataan yleensä viaton kulku niiden läpi. Maiden vaatimien aluevesien standardileveys on kasvanut tasaisesti koko 1900-luvun, vuosisadan alun 3 merimailista (5,6 km) 6 merimailiin (11 km) ja nyt 12 merimailiin (22 km). Nykyinen merkitys on kirjattu sopimusoikeuteen vuoden 1982 YK:n merioikeusyleissopimuksessa (3 artikla). Egeanmerellä molemmat maat julistivat 6 merimailin pituisen kaistan aluevesiksi. Mahdollisuus laajentaa sitä 12 mailiin herätti Turkin puolella huolta Kreikan hallitseman tilan mahdollisesta suhteettomasta kasvusta. Turkki on kieltäytynyt liittymästä yleissopimuksen jäseneksi, eikä se katso olevansa sen sitova. Turkki pitää sopimusta res alios acta , eli sopimusta, joka olisi allekirjoitettava riidan kahden osapuolen välillä. Lisäksi Kreikka on liittynyt yleissopimukseen ja ilmoittanut varaavansa oikeuden soveltaa tätä sääntöä ja laajentaa aluevesiään 12 meripeninkulmaan jossain vaiheessa tulevaisuudessa, vaikka se ei ole koskaan yrittänyt tehdä niin. Kreikka katsoo, että 12 mailin laajennus ei koske vain sopimusoikeutta vaan myös tapaoikeutta, sillä kansainvälisessä yhteisössä vallitsee laaja yksimielisyys. Tältä pohjalta Turkki väittää, että Egeanmeren maantieteellisten ominaisuuksien vuoksi 12 meripeninkulman säännön tiukka käyttö on laitonta oikeudenmukaisuussyistä [3] .
Jännitteet aluevesien leveydellä lisääntyivät merkittävästi maiden välillä 1990-luvun alussa, kun YK:n merioikeussopimuksen oli määrä tulla voimaan. 9. kesäkuuta 1995 Turkin suuri kansalliskokous julisti virallisesti, että Kreikan yksipuoliset toimet olisivat casus belli. Kreikka tuomitsi tämän lausunnon YK:n peruskirjan rikkomuksena , joka kieltää "voimalla uhkaamisen tai käytön minkä tahansa valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan".
Kansallinen ilmatila määritellään yleensä osavaltion alueen maaosan ja sitä ympäröivien aluevesien yläpuolella olevaksi ilmatilaksi. Kansallinen ilmatila antaa suvereenille valtiolle merkittävän määräysvallan ulkoisessa lentoliikenteessä. Vaikka siviili-ilmailu yleensä sallitaan kansainvälisten sopimusten nojalla kansalliseen ilmatilaan, ulkomaisilla sotilas- ja muuntyyppisillä vieraan valtion ilma-aluksilla ei ole oikeutta liikkua vapaasti toisen valtion kansallisen ilmatilan läpi [4] . Kreikan kansallisen ilmatilan rajaaminen tehtiin poikkeuksena, koska sen rajat eivät täsmää aluevesien rajan kanssa. Kreikalla on 10 meripeninkulmaa (19 km) ilmatilaa, toisin kuin tällä hetkellä osoitetut 6 mailia aluevesiä. Vuodesta 1974 lähtien Turkki on kieltäytynyt tunnustamasta ulompaa 4 mailia ilmatilaa Kreikaksi viitaten Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) peruskirjaan vuodelta 1948 (se sisältää pakollisia määritelmiä, joista seuraa, että molempien vyöhykkeiden on vastattava kooltaan) [5] . Vastauksena Kreikka väittää, että:
Konflikti Turkin sotilaskoneiden lennoista Kreikan kansallisessa tilassa on johtanut jatkuviin taktisiin sotilaallisiin provokaatioihin: turkkilainen osapuoli katsoo olevansa oikeutettu lentämään uloimmalla 4 mailin kaistalla, kun taas Kreikan sotilaskoneet joutuvat sieppaamaan. niitä. Nämä kreikkalaisten ja turkkilaisten lentokoneiden "kokoukset" johtavat vaarallisiin liikkeisiin, jotka ovat toistuvasti päättyneet ihmisuhreihin molemmilla puolilla. Erityisesti kreikkalainen lentäjä Nikolaos Sialmas kaatui lähellä Agios Efstratioksen saarta sieppaamalla turkkilaisen F-16-koneen; Turkkilainen lentäjä Neil Erdogan kuoli, kun kreikkalainen Mirage-2000-lentokone ampui hänet alas vuonna 1996 [7] , ja Kostas Ilikias, joka kaatui törmäyksen jälkeen turkkilaisen F-16:n kanssa lähellä Karpathoksen saarta [8] [9] .
| Kreikka aiheissa | ||
|---|---|---|
| Tarina | ||
| Symbolit | ||
| Politiikka | ||
| Armeija | ||
| Maantiede |
| |
| yhteiskunta |
| |
| Talous | ||
| Yhteys |
| |
| kulttuuri | ||
| ||