Elementti D

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 27.6.2020 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .

D (myös R20 , 373 , Mono , UM 1 ) - galvaanisten kennojen vakiokoko laajaan käyttöön.

Historia

Tämän tyyppisiä elementtejä ehdotti vuonna 1898 yritys, joka nimettiin myöhemmin uudelleen Energizeriksi . Tämä akku oli yksi ensimmäisistä 1,5 voltin kennojen sarjassa, joka on edelleen suosittu.

Neuvostoliitossa tällaisilla elementeillä oli nimitykset 1-KS-U3 (1960-luvun alkuun asti) [1] , 373 (tavaramerkki "Saturn", "Mars", "Orion M" [2] , "Luch" [3] ) , ja hiili-sinkkiversiossa ne maksoivat 17 kopekkaa (tinakotelossa - 30 kopekkaa).

Tekniset tiedot


Laajuus

Sitä käytetään eniten energiaa kuluttavissa kannettavissa sähkölaitteissa, kuten kannettavissa radioissa , radiopuhelimissa , Geiger-laskureissa ja tehokkaissa käsilampuissa , volttimittareissa (esimerkiksi B7-36) . Näitä elementtejä käytettiin myös laitteissa, jotka kuluttavat vähän virtaa, mutta joiden pitäisi toimia yhdestä elementistä tai elementtijoukosta pitkään: suuret radiot, kellot.

Muistiinpanot

  1. ↑ Radiovastaanotin "Speedola". Kuvaus ja käyttöohje. - Valtion sähkötekninen tehdas VEF, Riika, 1962 (pääsemätön linkki) . Haettu 25. maaliskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 14. maaliskuuta 2013. 
  2. ↑ Galvaaniset kennot "Orion M", "Jupiter M", "Uranus M". - Radio-lehti, nro 8 - 1983, s. 46-48
  3. ↑ Elementti 373 -palkki
  4. ↑ ELEMENTTI VTS 373
  5. ↑ Varlamov R. G. Nykyaikaiset virtalähteet. Hakemisto. M.: DMK, 1998. - 192 s. ISBN 5-89818-010-9
  6. ↑ Varlamov R. G. Nykyaikaiset virtalähteet. Hakemisto. M.: DMK, 1998. - 192 s. ISBN 5-89818-010-9 s. 144-147
  7. ↑ Suola- ja alkalikennojen ilmoitetut kapasitanssiarvot ovat voimassa, kun ne puretaan pienillä virroilla, jotka eivät ylitä kymmeniä mA. Kun se puretaan satojen mA virroilla, kapasiteetti pienenee useita kertoja.
 Sähkökemiallisten kennojen ja akkujen suositut koot