Tekijänoikeus Italiassa määrittelee Italian lain mukaan luovien ja taiteellisten teosten tekijöiden oikeudet.
Italian nykyinen tekijänoikeuslainsäädäntö perustuu 22. huhtikuuta 1941 annettuun lakiin nro 633 ja Italian siviililain viidennen kirjan IX jaksoon.
Tekijänoikeussuoja on yleensä 70 vuotta tekijän kuolemasta.
Siviililaki (2575 §) ja laki nro 633 (1 §) määrittelevät lain kohteen samalla tavalla: ”Tekijänoikeuden kohde on luova älyn teos, joka kuuluu tiede, kirjallisuus, musiikki, kuvataide, arkkitehtuuri, teatteri ja elokuvat, tyylistä tai ilmaisumuodosta riippumatta." Teoksen tekijänoikeussuojan saamiseksi ei vaadita, että teos on kiinnitetty mihinkään tietovälineeseen.
Vaikka Art. 1 edellyttää vain, että teoksen on oltava "älyä" ja "luovaa". Italian tuomioistuimet ja tutkijat keskittyvät neljään osatekijään: erityisesti (alhaiseen) luovuuteen; uutuus; ulkoistamistyön objektiivistaminen; taiteeseen ja kulttuuriin kuuluva [1] .
Virallisilla säädöksillä ei ole oikeutta tekijänoikeussuojaan (5 artikla).
Siviililaissa todetaan, että oikeudet kuuluvat tekijälle ja tekijän seuraajille (2580 §). Laki ei vaadi tekijänoikeusmuodollisuuksia, kuten rekisteröintiä tai lakisääteistä talletusta . Siviililaissa (2576 §) ja laissa nro 633 (6 §) määrätään, että oikeudet syntyvät, kun teos luodaan konkreettisena ilmauksena henkisestä työstä.
Tekijänoikeuslaissa käsitellään yksinomaisia taloudellisia oikeuksia laajasti. 12 artikla ei rajoita vapautta käyttää taloudellisia oikeuksia, mutta tarjoaa esimerkkejä. Tekijällä on yksinoikeus julkaista teos, käyttää sitä muodossa tai toisessa (alkuperäisessä tai johdannaismuodossa lain asettamissa rajoissa) ja erityisesti tietyt yksinoikeudet, kuten jäljentäminen missä tahansa muodossa tai muodossa mikä tahansa prosessi (13 artikla), julkinen esittäminen (15 artikla) ja langallinen, radio tai Internet-viestintä (16 artikla).
Työntekijän virkatehtävissä luomien tietokoneohjelmien, tietokantojen ja teollisten mallien osalta työnantajalla on yksinoikeus käyttää taloudellisia oikeuksiaan. Vastaavasti kun valokuva otetaan virkatehtävissä, taloudelliset oikeudet siihen kuuluvat työnantajalle tai muotokuvan tilaajalle (88 §).
Tietyt teosluokat ovat erityisten käyttöoikeuksien alaisia. Musiikkidramaattisten teosten tuotto jaetaan tekijöiden kesken panoksen nimellisarvon suhteessa. Esimerkiksi oopperoiden kohdalla musiikin säveltäjät saavat 3/4 kokonaismäärästä, kun taas sanoittajien 1/4 (art. 34). Elokuvassa käsikirjoituksen ja musiikin kirjoittajat sekä taiteellinen johtaja katsotaan kirjoittajiksi. Vaikka koko teoksen käyttöoikeudet kuuluvat tuottajalle, osa käyttötarkoituksista edellyttää tekijöiden suostumusta (art. 44-46). Televisio- ja radiolähetykset voivat lähettää teoksia julkisilla paikoilla ilman tekijän lupaa, mutta vain, jos teosta ei esitetä ensimmäistä kertaa. Tekijä saa joka tapauksessa korvauksen näistä lähetyksistä (52, 56, 57 artikla).
Tekijän moraaliset oikeudet ovat ikuisia, siirtämättömiä ja luovuttamattomia. Tekijällä on myös omistusoikeuden siirron jälkeen oikeus vaatia tekijän tunnustamista ja vastustaa teoksen huononemista (vahinkoa) tai muita toimia, jotka voivat vahingoittaa hänen kunniaansa tai mainetta (20, 22 artikla).
Useimpien teosten taloudellisten oikeuksien voimassaoloaika Italian lain mukaan on 70 vuotta tekijän kuolemasta (28 artikla). Jos tekijöitä on useita, ja elokuvateosten omistusoikeudet raukeavat 70 vuoden kuluttua viimeisen kirjoittajan kuolemasta (26 ja 32 artikla). Teoksille, joihin on julkisten viranomaisten ja voittoa tavoittelemattomien kulttuurijärjestöjen omistamia taloudellisia oikeuksia, taloudellisten oikeuksien voimassaoloaika on 20 vuotta ensimmäisestä julkaisupäivästä (29 artikla).