Saksan demokraattisen tasavallan hallinnollinen jako − Ensimmäisellä demokraattisella Saksan tasavallalla oli seuraava hallinnollinen jako . DDR koostui alun perin maista , myöhemmin alueista , piirikunnista , kaupungeista (jotkut kaupungit jaettiin kaupunkialueisiin ) ja yhteisöistä . Berliinillä oli erityinen asema .
Toisen maailmansodan lopussa Suur - Saksan valtakunnan alue miehitettiin ja jaettiin.
Monet vapautetut (vangitut) maat palautettiin alueilleen , ja Saksan osavaltioiden ja Itävallan alueet jaettiin sosialististen neuvostotasavaltojen liiton asevoimien vyöhykkeisiin , Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Yhdysvaltoihin ja neljäs Ranskan tasavalta.
Vuonna 1945 muodostettiin alueen Neuvostoliiton vyöhyke , joka koostui viidestä maasta - Mecklenburg-Vorpommern, Brandenburg, Saksi-Anhalt, Saksi, Thüringen. 4. heinäkuuta 1945 maahallinnot ( Landesverwaltung ) perustettiin Mecklenburg-Vorpommernissa, Sachsenissa ja Thüringenissä. 27. heinäkuuta 1945 perustettiin keskushallinnot ( Zentralverwaltung ), jotka toimivat ministeriöinä, joiden presidentit toimivat ministereinä. 11. kesäkuuta 1947 perustettiin Saksan talouskomissio ( Deutsche Wirtschaftskommission ), johon kuuluivat keskushallintojen presidentit, jonka puheenjohtajaksi sosialisti Heinrich Rau tuli vuonna 1948 ( Vorsitzender ) . Neuvostoliiton sotilashallinto nimitti keskushallintojen presidentit ja Saksan talouskomission puheenjohtajan .
13. kesäkuuta 1946 muodostettiin väliaikaisia maapäiviä (jokaisessa oli yhtä monta edustajaa SED :n , LDPG :n , CDU :n ja SSNP :n eri puolueista ja julkisista järjestöistä), maapäiviä palautettiin, jotka saivat oikeuden hyväksyä maaperustuslakeja ja maalakeja. , kreistagit , kaupunki- ja kunnallisvaalit, joihin nimitettiin 20. lokakuuta 1946, sekä maahallitukset, kreisratit , kaupunkineuvostot ja kuntaneuvostot, jotka oli määrä muodostaa vastaavan tason edustuksellisista elimistä, korkeammista maatuomioistuimista, maasta tuomioistuimet ja piirituomioistuimet, jotka maahallitusten oli määrä muodostaa. Lokakuun 20. päivänä 1946 pidettiin maapäivien vaalit, joissa SED sai enemmistön. 20. joulukuuta 1946 hyväksyttiin Thüringenin perustuslaki , 10. tammikuuta 1947 Saksi-Anhaltin perustuslaki, 6. helmikuuta 1947 Brandenburgin perustuslaki, 28. helmikuuta 1947 Saksin perustuslaki tammikuussa 16, 1947, Mecklenburg-Vorpommernin perustuslaki . Maapäivistä tuli maiden lainsäädäntöelimiä, maahallituksista, jotka koostuivat maapääministereistä ja maaministereistä, tuli toimeenpanevia elimiä, kreistageista ja yhteisöedustustoista tuli paikallisen itsehallinnon edustuksellisia elimiä, kreisrateista (jotka koostuvat maarotista ja piirivaltuutetuista) ja kuntaneuvostoista (jotka koostuvat burgomasters ) tuli toimeenpanevia elimiä. ja kunnanvaltuutettuja), korkeimmat maatuomioistuimet, maatuomioistuimet ja käräjäoikeudelliset tuomioistuimet, syyttäjänvirasto - maiden yleiset syyttäjät ja maatuomioistuinten syyttäjät pysyivät lainkäyttöeliminä. Samaan aikaan Neuvostovyöhykkeen maat eivät laskeneet liikkeeseen valuuttaa (maiden päästöpankit myönsivät liittoutuneiden sotilaskomentomerkkiä ) eikä niillä ollut omia asevoimia.
Vuoteen 1952 (jolloin ns. piirit muodostettiin) DDR:n alue jaettiin viiteen maahan :
Osana nykyaikaista Saksan liittovaltiota entisen DDR:n alueella on nyt kuusi uutta liittovaltiota:
Saksan vuonna 1990 yhdistymisen jälkeen äskettäin luotujen valtioiden rajat eroavat jonkin verran DDR:n vastaavien valtioiden rajoista - maan yhdistämisen jälkeen osa alueista ja kunnista siirtyi osavaltiosta toiseen naapurivaltioon.
Vuonna 1952 toteutettiin hallintouudistus, jonka tulosten jälkeen maa jaettiin virallisesti 15 piiriin :
Maakunnat jaettiin piirikuntiin, piirit jaettiin kaupungeiksi ja yhteisöiksi, jotkut kaupungit jaettiin kaupunkialueiksi. Itä-Berliini oli itsenäinen hallintoyksikkö, sillä koko Berliinillä oli erityinen asema toisen maailmansodan lopussa.
| Saksan demokraattinen tasavalta aiheissa | |
|---|---|
| |