Adrianopolin sopimus | |
---|---|
Sopimustyyppi | rauhansopimus |
allekirjoituspäivämäärä | 13. (24.) kesäkuuta 1713 |
Allekirjoituspaikka | Adrianopoli |
Juhlat |
Ottomaanien valtakunta, Venäjän kuningaskunta |
Adrianopolin rauhansopimus 1713 päätti Venäjän ja Turkin välisen sodan 1710-1713 . Allekirjoitettu 13. (24.) kesäkuuta 1713 Adrianopolissa (nykyisin Edirne , Turkki ). Adrianopolin sopimuksen päämääräykset toistivat vuoden 1711 Prutin sopimuksen ehdot . Näiden sopimusten mukaisesti Venäjä luovutti Azovin Turkille sen vieressä olevan alueen Orel-jokeen asti .
Neuvostoliiton sotilastietosanakirjassa Adrianopolin sopimus on arvioitu suureksi diplomaattiseksi menestykseksi Venäjälle, sillä aluetappioista huolimatta se antoi sille toimintavapauden taistelussa Itämeren rannoista . Adrianopolin sopimus oli voimassa Konstantinopolin "ikuisen rauhan" solmimiseen saakka vuonna 1720.
Epäonnistuneen Prutin kampanjan jälkeen Venäjän ja Ottomaanien valtakunnan välillä tehtiin sopimus , jonka mukaan Venäjän oli palautettava Azov turkkilaisille ja tuhottava muut linnoituksensa Azovinmerellä.
Pietari I oli hidas täyttämään nämä ehdot, mutta turkkilaisilla ei myöskään ollut kiirettä täyttää velvoitteitaan. Konstantinopolissa neuvottelut jatkuivat Tolstoin ja Shafirovin välillä, joka lähetettiin häntä auttamaan . Lopulta 29. marraskuuta 1712 sulttaani julisti sodan Venäjälle ja pidätti Tolstoin ja Shafirovin. Sota ei kuitenkaan koskaan alkanut: Turkissa syntyi konflikti turkkilaisten ja ruotsalaisten armeijan välillä, jonka seurauksena suurvisiiri ja muut sodan kannattajat erotettiin ja neuvottelut jatkuivat. Nyt Turkki vaati Moskovan tsaarilta vuotuista kunnianosoitusta Krimin Khaanille , Venäjän raja asetettiin Samara- ja Orel-jokien välille ja sille asetettiin Venäjän vaihtaneet kasakat . Venäläisten diplomaattien ponnistelujen ansiosta vain rajaa koskeva määräys sisällytettiin lopulliseen sopimukseen [1] .
Pohjoisen sodan kansainväliset sopimukset (1700–1721) | |
---|---|
|
![]() |
---|