| Toivo Alavirta | |
|---|---|
| Toivo William Alavirta (Ahlström) | |
| Syntymä | 27. kesäkuuta 1890 |
| Kuolema | 23. kesäkuuta 1940 (49-vuotiaana) |
| puoliso | Hanna Germanovna Anderson |
| Lapset | Yucca, Kerttu |
| Lähetys | |
Toivo Kazimirovich Alavirta ( suomi . Toivo Villiam Alavirta (27. kesäkuuta 1873 Tammela - 23. kesäkuuta 1940) oli suomalainen neuvostososialistinen poliitikko ja toimittaja.
Syntynyt tehdastyöläisen Casimir Alströmin perheeseen. Hän valmistui kansan- ja ammattikoulusta ja työskenteli sitten kirjanpitäjänä tekstiilitehtaalla.
Vuodesta 1918 hän on toiminut Forssin sosiaalidemokraattisen sanomalehden toimittajana. Alavirta Vuonna 1906 hän liittyi SDP:hen. Vuonna 1916 hänet valittiin eduskuntaan vuonna 1917 Hämeen piirikunnasta. Vuonna 1918 hän toimi Suomen vallankumoushallituksen Tiedanantaya-sanomalehden toimittajana. Osallistui Suomen sisällissotaan punaisten puolella.
Sodan jälkeen hän pakeni Neuvosto-Venäjälle, jossa hän työskenteli Suomalaisten järjestöjen keskustoimiston sihteerinä, Leningradissa Alavirta työskenteli Kirya-osuuskustantamon johtajana ja Vapaus-lehden toimittajana.
Hän oli myös UPC:n keskuskomitean sihteeri ja puheenjohtaja, minkä jälkeen hänet valittiin puheenjohtajaksi.
Vuonna 1927 hän muutti Santeri Nuortevin kutsusta Karjalan autonomiseen SSR:ään, jossa hän työskenteli Petroskoissa Punaisen Karjalan toimittajana.
Vuonna 1934 Alavirta valittiin liittovaltion kommunistisen bolshevikkipuolueen Ukhtan piirikomitean sihteeriksi.
Vuodesta 1935 vuoteen 1937 Alavirta - Petroskoin Neuvostoliiton puoluekoulun johtaja, kommunistisesta puolueesta eron jälkeen - Petroskoin suksitehtaan työntekijä. Pidätettiin 23. elokuuta 1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta nationalistisesta toiminnasta. Hän sai kahdeksan vuoden vankeusrangaistuksen ja suoritti tuomionsa Ust-Vymsky-leirillä (Kotlasin asema) Komin tasavallassa. Hän kuoli leirillä vuonna 1940.
Kunnostettu vuonna 1955 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden toimesta [1] .