Alexandru, Yannis

Giannis Alexandrou
Γιάννης Αλεξάνδρου
Nimimerkki Kapteeni Diamantis
Syntymäaika 1914( 1914 )
Syntymäpaikka Kato Agoriani, Phthiotis
Kuolinpäivämäärä 21. kesäkuuta 1949( 21.6.1949 )
Kuoleman paikka Marmara, Phthiotis
Liittyminen  Kreikka
Sijoitus Demokraattisen armeijan kenraaliluutnantti
käski Kreikan kansan vapautusarmeijan 34. rykmentti ja Kreikan demokraattisen armeijan 2. divisioona
Taistelut/sodat Kreikan ja Italian sota , Kreikan vastarinta , Kreikan sisällissota

Yannis Alexandru ( kreikkalainen γιάννης αλεξάνδρου ), joka tunnetaan puolueellisella salanimillä kapteeni Diamantis ( kreikka καπετάν Διαμαντής ), 1914  - 21. kesäkuuta 1949 ) - Grecon kreikkalaisen kommunistisen greekon jäsen - GRECO - jäsen Italian sota , Kreikan demokraattinen armeija . Historioitsija T. Gerosisis luonnehtii häntä yhdessä A. Velouchiotisin kanssa "sissisodan sotilaalliseksi neroksi" [1] :735 .

Varhainen elämä

Giannis Alexandrou syntyi vuonna 1914 Kato Agorianin kylässä Phthiotisissa köyhään talonpoikaperheeseen. Hänen isoisoisänsä Lucas Alexandru oli Odysseus Andrutzosin liittolainen Gravian taistelussa [2] ja myöhemmin kuningas Otto [3] koristeli hänet . Giannis Alexandrou valmistui lukiosta läheisessä Amphicleian kaupungissa ja lähti Thessalonikiin , missä hän siirtyi Aristotelian yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan . Opiskeluvuosinaan hänestä tuli Kreikan kommunistisen nuorisojärjestön (ΟΚΝΕ) jäsen, minkä jälkeen hänestä tuli Kreikan kommunistisen puolueen jäsen . Vuonna 1935 hänet kutsuttiin armeijaan ja palveli 42. Evzone- rykmentissä Lamian kaupungissa [4] . Kenraali I. Metaksasin diktatuurin vuosina hänet pidätettiin ja kidutuksen jälkeen hän allekirjoitti 9. huhtikuuta 1940 kommunistisista ajatuksista luopumisen [ 5] .

National Resistance

Kun Hitlerin Saksa tuli italialaisten avuksi ja Länsi-Makedonian armeijan komentaja kenraali Tsolakoglu allekirjoitti "kunnianomaisen antautumisen asiakirjan", Alexandru palasi kyläänsä [6] , jossa hän osallistui armeijan luomiseen. alueellinen puoluejärjestö. Alexandru oli yksi vastarintaliikkeen alullepanijoista Parnassus - vuoren alueella . Kesällä 1942 hän liittyi Aris Velouchiotisin partisaaniosastoon ja tuli tunnetuksi partisaanisalanimellään "Diamantis" ( Διαμαντής ). Hän osallistui muodostetun Kreikan kansan vapautusarmeijan (ELAS) ensimmäisiin taisteluihin Keski-Kreikassa (Krikellossa, Rekassa, Mikrof Chorin luona ja Amfissassa. Gorgoptamoksen operaatiossa hänen roolinsa oli merkittävä ja historiankirjoituksen leimaama [7 ) ] . Alexandrusta tuli Parnassuksen päämajan poliittinen johtaja. Myöhemmin, kun ELAS muutettiin säännölliseksi armeijaksi, hänestä tuli 2. divisioonan 34. rykmentin "kapteeni" (taistelupäällikkö) vastuualueenaan Attika ja Boiotia... Rykmenttinsä kanssa hän osallistui taisteluun joulukuussa 1944 brittejä vastaan ​​ja hänet huomattiin taisteluissa Ateenan sairaalan "Sotiria" ympärillä [8]

Sisällissota

Varkizan sopimuksen jälkeen ja majurin arvolla ELAS kotiutettiin. Niin kutsutun "valkoisen terrorin" alkaessa, jonka monarkistit vapauttivat kommunisteja ja ELAS-veteraaneja vastaan, hän piiloutui aseettomana vuorille. Myöhemmin vuonna 1946 hän johti partisaaniryhmää Fthiotis  - Fokisin alueella . Hän organisoi vainotut entiset ELAS-partisaanit taisteluyksikköön ja osallistui menestyksekkäästi moniin taisteluihin monarkistien santarmi- ja miliisiyksiköitä (ΜΑΥ) vastaan, mutta myös säännöllisen kuninkaallisen armeijan kokoonpanoja vastaan ​​aiheuttaen tunnustusta ja kunnioitusta jopa vastustajilleen. . Hänen 15. tammikuuta 1947 tekemänsä hyökkäys Bralosin rautatieasemalle aiheutti kohun Kreikan pääkaupungissa [9] .

Tammikuun lopussa 1947, 3 kuukautta Kreikan demokraattisen armeijan (ΔΣΕ) perustamisen jälkeen, Diamantis johti yhdessä Hermeksen ( Priovolos, Vasilis ) kanssa Parnassuksen päämajaa, joka oli Keski-Kreikan päämajan alainen [10 ] . Diamantis vastusti tehokkaasti kuninkaallisen armeijan rangaistusoperaatioita Terminius ja Flurry keväällä ja kesällä 1947. Diamantiksen sissitaktiikka tehokkailla iskuilla, vetäytymisliikkeen käyttämisellä, siirtymällä vihollislinjojen taakse ja yllättävillä hyökkäyksillä hänen takaosaan ja kylkiinsä hänen kuluttamiseksi ja tarvikkeiden ja ammusten viemiseksi kruunasi täydellisen menestyksen. Terminius ja Flurry epäonnistuivat. Demokraattista armeijaa ei voitettu, kuninkaallinen armeija ei kyennyt pitämään hallussaan alueita, jotka se väliaikaisesti miehitti [11]

Vuonna 1948 Etelä-Kreikan kenraalin yksikön perustamisen jälkeen (κγανε-κλιμάκιο γενικού αρχηγείου νότι) tuli demonttidi Kreikka [1] : 863 ja suoritti menestyksekkäästi demokraattisen armeijan kenraalin tehtävät. Hänen innovaationsa sissisodankäynnissä ja hänen tekemänsä odottamattomat liikkeet asettivat kuninkaallisen armeijan kenraalit vaikeaan asemaan [12] . Jopa silloin, kun hänelle myönnettiin kenraalin arvo, Aleksanteri taisteli vaikeina hetkinä etulinjassa pitäen käsissään suosikkikevytkonekiväärin [13] . 22.1.1949 hänelle myönnettiin väliaikaisen demokraattisen hallituksen toisen luokan mitali "Sotilaallisista ansioista".

Yksi niin sanotun "eliitin" 2. divisioonan suurimmista onnistumisista oli Karpenisionin kaupungin miehitys 21. tammikuuta 1949 , josta Demokraattisen armeijan komento myönsi hänelle ja H. Florakisille kenraalimajurin arvoarvon . Demokraattisen armeijan muodostelmat hallitsivat kaupunkia 18 päivää [1] :881 . Kun kuninkaalliset joukot palauttivat Carpenisionin hallintaansa 8. helmikuuta 1949, Diamantis-divisioonaa jahtaavat koko Keski-Kreikan Artasta Boiotiaan monta kertaa ylivoimaiset joukot [14] . Kesäkuussa 1949 Diamantis-divisioonan jäännökset olivat Fthiotidassa, missä 21. toukokuuta Marmaran kylässä kapteeni Diamantis kuoli [15] . Yksi monarkistimiliisin jäsenistä halusi katkaista Diamantiksen ruumiin pään, mutta armeijan kenraali pysäytti hänet. "Jätä hänet. Hän on häpäissyt meitä tarpeeksi elämänsä aikana. Älä anna hänen häpäistä meitä kuoleman jälkeen. Hallituksen joukot kuljettivat Diamantin ruumiin Lamiaan julkista esittelyä varten. Viranomaiset eivät sallineet Diamantisia haudata Lamian hautausmaalle ja hänet haudattiin hautausmaan aidan taakse [12] . Demokraattinen armeijan johto myönsi hänelle postuumisti kenraaliluutnantin arvoarvon .

Muisti

Diamantisin isän talo Kato Agorianissa muutettiin vuonna 2001 Diamantis-muistin ystävien liiton toimesta ( Ένωση Φίλων Μνήμης του ΔιαμήαντΔιαήαντΔιαήαντα-museoksi ). Diamantista muistetaan joka vuosi hänen kuolemansa päivänä, 21. kesäkuuta, tapahtumien sarjalla. Hänen työtoverinsa pitävät Damantista sotilasjohtajan mallina [16] . Samaan aikaan monet hänen vastustajistaan ​​taistelukentällä tunnustivat hänen sotilaalliset ansiot muistelmissaan. Hänen taktiikkansa ja liikkeensä ovat nykyään Evelpidin sotakoulun aiheena .

Lähteet

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 Τριαντάφυλος A. Γεροζήσης, Το Σώμα των αξιωματικών και η θέση του στη του στη Δωδώνη, ISBN 960-248-794-1
  2. ↑ Ματζώρος (1994), σελ. 221
  3. ↑ ματζώρος γεώργιος: "ο καπετάν Διαμαντής, σ σταυραετός της ρούμελης", αθήνα 1994, σελ. 222
  4. ↑ ματζώρος γεώργιος: "ο καπετάν Διαμαντής, σ σταυραετός της ρούμελης", αθήνα 1994, σελ. 235
  5. ↑ ματζώρος γεώργιος: "ο καπετάν Διαμαντής, σ σταυραετός της ρούμελης", αθήνα 1994, σελ. 283
  6. ↑ ματζώρος γεώργιος: "ο καπετάν Διαμαντής, σ σταυραετός της ρούμελης", αθήνα 1994, σελ. 23
  7. ↑ Η ανατίναξη της γέφυρας του Γοργοπόταμου | ΙΣΤΟΡΙΑ | ΡΙΖΟΣΠΑΣΤΗΣ . Haettu 15. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 24. lokakuuta 2020.
  8. ↑ ματζώρος γεώργιος: "ο καπετάν Διαμαντής, σ σταυραετός της ρούμελης", αθήνα 1994, σελ. 172
  9. ↑ μουσειο εθνικης αντιστασης και Δημοκρατικου στρατου: καπετάν Διαμαντής αλελ ταπετάν διαμντήού «« «« ) Haettu 15. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 16. kesäkuuta 2015.
  10. ↑ βασίλης αποστολόπουλος: “το χρονικό μιας εποποιϊας, ο Δσε στη ρούμελη”, εκδόσειiri σύγχρονη εποή 2006, σή ελή ελή ελή ύύ ύύή ύύή ύύσ ύύ ύύσ ύύσ ύύ ύύ ύύ ύύλ ύύύ ύύύ ύύύ ύύύ ύ σύγχρλ σύγχρή σύγχρλ σύγχρ ύύλ ύύλ. 21, 25
  11. ↑ Θρ. Τσακαλώτος (1960), "Σαράντα χρόνια στρατιώτης της Ελλάδος",δος
  12. ↑ 1 2 Χαριτόπουλος (2003), σελ. 777
  13. ↑ βασίλης αποστολόπουλος: “το χρονικό μιας εποποιϊας, ο Δσε στη ρούμελη”, εκδόσειiri σύγχρονη εποή 2006, σή ελή ελή ελή ύύ ύύή ύύή ύύσ ύύ ύύσ ύύσ ύύ ύύ ύύ ύύλ ύύύ ύύύ ύύύ ύύύ ύ σύγχρλ σύγχρή σύγχρλ σύγχρ ύύλ ύύλ. 137, 165-172, 214, 230
  14. ↑ Η τρίχρονη εποποιϊα του ΔΣΕ 1946-49, Εκδόσεις 5 9ή·π9
  15. ↑ βασίλης αποστολόπουλος: “το χρονικό μιας εποποιϊας, ο Δσε στη ρούμελη”, εκδόσειiri σύγχρονη εποή 2006, σή ελή ελή ελή ύύ ύύή ύύή ύύσ ύύ ύύσ ύύσ ύύ ύύ ύύ ύύλ ύύύ ύύύ ύύύ ύύύ ύ σύγχρλ σύγχρή σύγχρλ σύγχρ ύύλ ύύλ. 217
  16. ↑ ματζώρος γεώργιος: "ο καπετάν Διαμαντής, σ σταυραετός της ρούμελης", αθήνα 1994, 229-299

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Bibliografisissa luetteloissa