Alba (genre)

Alba ( ox. alba , ranska  aube, aubade "aamunkoitto", saksalainen  Tagelied  "laulu aamunkoitteessa", "aamulaulu") on keskiaikaisten sanoitusten genre , joka on tyypillistä trubaduurien teokselle .

Yleiset ominaisuudet

Alba kuvaa salaista tapaamista ritarin ja herran vaimon välillä, jonka keskeyttää etenevä aamunkoitto (alba). Lukuun ottamatta muutamia albeja, joissa tilanne on yksinkertaistettu ja lähestyy kansanlaulun muotoja, tämän genren lyyriset teokset toistavat samaa tyypillistä tilannetta: salainen kohtaaminen tapahtuu linnan puutarhassa tai teremissä, jonka tornista vartija ilmoittaa aamun; usein (vaikkakaan ei välttämättä) esitellään uskollisen ystävä-ritarin hahmo, joka suojelee rakastajien rauhaa. Albaa hallitsee dialogi : vartijan ja rouvan, ystävän ja vartijan, ystävän ja ritarin, ritarin ja rouvan stanza-kopioiden vaihto. Monologi (yhden rakastajan valitus) on harvinaisempi. Harvoin esiintyy avaavia tai sulkevia eeppisiä säikeitä , jotka selventävät tilannetta.

Erilainen maallinen alba on hengellinen alba (l'aube religieuse l. "uskonnollinen alba"), jonka sankari kohtaa aamun merkkinä jumalallisesta valosta, Jumalan armosta, joka hänelle annetaan yön lopussa ( synkän kidutuksen symboli). Hengellisen alban (kohtelias) nainen tulkitaan Neitsyt Marian (Jumalan äidin) merkityksessä.

Trubaduurien Albeista (yhteensä 18) ovat Giraut de Bornelin anonyymi "Quan lo rossinhol escria" ("Kun satakieli alkaa laulaa") ja "Reis glorios" ("Loistava kuningas", hengellinen albi ). nyt tunnetuin .

Vastaanotto

Albasta tuli minnesinger Steinmarin parodia , joka siirsi tilanteen maaseutuympäristöön. Alban kaikuja voi nähdä myöhempien aikakausien kuvataiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa, esimerkiksi Shakespearen Romeon ja Julian parvekkeen kohtauksessa, Ravelin Aamuserenadissa , Poulencin koreografisessa konsertissa Aubade . ja monet muut. muut

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat